Crazy, Stupid, Love.

(Kieltäydyn otsikoimasta tekstiä suomenkielisellä tittelillä Hölmö hullu rakkaus. Koska se on aika typerä, vaikka tietysti onkin suora käännös. Toisin kuin vaikka teattereihin tuloillaan oleva nerokkaasti suomennettu Friends with Benefits / Vain seksiä. Vain seksiä. Oikeasti, mitä ihmettä? Mutta asiaan.)

Mukavuusalueen rajoja koeteltiin tänään, kun arroparro suuntasi katsomaan romanttista komediaa. Olin kirjoittamassa, että muutamia poikkeuksia lukuunottamatta en voi sietää näitä elokuvia, mutta en nyt saa päähäni yhtään tuollaista poikkeusta. On niitä, sen tiedän, mutta en vain muista yhtään. En oikein tiedä mikä minut tähän innoitti, näin trailerin joko ennen The Tree of Lifea tai Cowboys & Aliensia ja ajattelin vain, että tuohan voisi olla ihan hauska. Sitten luin muutaman ylistävän arvostelun, ja totesin että tuonhan täytyy olla oikeasti ihan hauska. Ja siinä oli hyviä näyttelijöitä, ja muutenkin toimivan kuuloinen paketti kasassa. Joten otetaan vielä tästä viimeisestä kesälomaviikosta kaikki irti ja mennään leffaan urakalla kun vielä pääsee :)

Well? Minä nauroin paljon (paikoin aivan hervottomasti) ja se oli kautta linjan todella onnistunut, viihdyttävä elokuva. Joten voin suositella jopa romcom-allergikoille. Saatat yllättyä.

Cowboys & Aliens

Kriitikoiden ylistämästä Tree of Lifesta tie vei kriitikoiden lyttäämää elokuvaa katsomaan. Cowboys & Aliensia olen odottanut kieli pitkällä jo pari vuotta, ja vaikka RDJ:n jääminen projektista pois olikin hirvittävä pettymys, Daniel Craig sijaisena oli juuri ja juuri siedettävä ajatus ;) No, kun arvosteluita ryhtyi tulemaan leffan saatua Jenkeissä ensi-iltansa noin sata vuotta ennen Suomea (ja se alunperin luvattu ensi-iltakin vielä siirtyi viikolla!), jouduin varautumaan siihen että tämä elokuva olisi taas yksi lisä nälkävuoden pituiseen listaan elokuvista, jotka ovat ajatuksen tasolla niin hyviä, että ne olisi ollut parempi jättää tekemättä.

Oliko pelkoon syytä? Ei. Kun ensimmäisen minuutin aikana Craig mäiski miehen kalloa sisään veren iloisesti roiskuessa hänen kasvoilleen.. Ah. Olin myyty. Jo tuon minuutin vuoksi olin valmis antamaan elokuvalle paljon anteeksi. Tuotemerkikseni muodostunut idioottimainen virne (aww, väkivaltaviihdettä) päällä istuin penkissäni katse liimattuna valkokankaalle seuraavat kaksi tuntia ja nautin joka hetkestä. Ainoa asia mikä ajoittain häiritsi nautintoani, oli mieleen silloin tällöin väkisinkin putkahteleva ajatus siitä, millainen jokin kohtaus olisi ollut, jos Daniel Craigin tilalla olisikin ollut Robert Downey Jr.. Jossain vaihtoehtoisessa todellisuudessa, ehkä. (Jos joku tietää keinoja päästä vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, please let me know. Please?)

Yhteenvetona viime päivien elokuvakokemuksista siis: en ymmärtänyt Kultaisen Palmun voittanutta, vuosikymmenen merkittävimmäksi elokuvaksi kutsuttua taideteosta. Rakastin varauksetta elokuvaa jossa yleisen mielipiteen vuoksi missattiin kaikki potentiaali. No, aina ei voi voittaa. Minä kuitenkin voitin, kun pitkä odotus palkittiin juuri mieleiselläni elokuvalla :)

The Tree of Life

Jos blogillani olisi enemmän kuin yksi lukija kaksi lukijaa, minun pitäisi tässä kohtaa vakuutella olevani hengissä hiljaiselosta huolimatta. Tosiasia nyt vain on se, että työvuorojen ja muiden harrastusten lomassa en ole ehtinyt tai jaksanut käydä elokuvissa yli kahteen kuukauteen. Se on pisin kuiva kausi sitten tänne periferiaan muuton, jolloin vasta The Dark Knightin tulo sai minut havahtumaan siihen, että minunhan on etsittävä itselleni uusi elokuvateatteri, kun vuosien intohimoinen suhde Tennarin kanssa oli päättynyt.

No, kaikki menneen kesän odotetut ja/tai hehkutetut blockbusterit siis livahtivat ohitseni aivan huomaamatta. Nyt kesälomani kunniaksi päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja mennä katsomaan The Tree of Lifen, kun sitä nyt on niin ylistetty ehkä maailmanhistorian parhaaksi elokuvaksi. Ja tämäntyyppiset elokuvat yleensä uppoavat minuun oikein hyvin.

En aio valehdella. Minä en ymmärtänyt sitä, se oli outo ja vieraannuttava kokemus. Se oli yli kaksi tuntia kauniiden kuvien virtaa vailla tarttumapintaa. Tarina oli toisarvoinen, kaiken mahtipontisen merkityksellisyyden alla. Minulla ei kai ole henkisiä resursseja sen elokuvan symboliikan tulkitsemiseen. Juuri kun tunsin saavani jostain kiinni, elokuva lipesi otteestani. Tunsin itseni typeräksi, kun yritin väen vängällä ymmärtää sitä, miksi minulle esiteltiin vartti kosmisia pilvimuodostelmia. Koska kun elokuva on yleisesti tunnustettu mestariteokseksi, ei siitä saa olla eri mieltä olematta vain ymmärtämätön juntti.

Kiitos ja hei.