Jurassic World 3D

Piti ihan tarkistaa Odotuslistalta, oliko Jurassic World capslock-tunnustuksen ansainnut Todella Odotettu Elokuva, ja olihan se. Jurassic Parkin uusintakatselu teatterissa pari vuotta sitten oli liki uskonnollinen kokemus muistuttaessaan, miten paljon ja miksi olin sitä elokuvaa joskus rajattomasti rakastanut. Hassua kyllä, yhtäkään niistä alkuperäisen trilogian jatko-osista en koskaan nähnyt ja olen siinä käsityksessä, että voin elää ilmankin. JP on monessa suhteessa harvinaisen täydellinen elokuva, joka on myös kestänyt aikaa äärettömän hyvin. Nostalgiatekijät ovat siis korkealla, kun sellaiselle jatko-osaa näin monen vuoden jälkeen väsätään, mutta niin ovat myös kriteerit ja pelko siitä, että koko homma menee huolella metsään.

Ja kyllähän sitä piti liikuttua kyyneleiden partaalle jo tunnarista. Perkele. Kun se fiilis vei mennessään, katsoin elokuvaa n. 10-vuotiaan silmin enkä halunnut syväanalysoida sen puutteita. Ei, JW ei tietenkään ole alkuperäisen veroinen, mutta se ei myöskään saa sinua puimaan nyrkkiä ja huutamaan why, god, why. Se on viihdyttävä, moderni toimintaelokuva, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka elokuva osaltaan piikittelee katsojia siitä miten aina on vain saatava isompaa, komeampaa ja pelottavampaa, se sortuu tuohon kilpavarusteluun itsekin olemalla melko suoraviivainen action-rymistely, jossa mitään oikein ikonisen mieleenpainuvia hetkiä ei ole. Mutta nämä todellakin ovat enemmän sellaisia ajatuksia, jotka heräsivät vasta salista poistuttaessa. Elokuva kyllä katsoessa liimasi silmät valkokankaalle ja ajatukset vain ja ainoastaan siihen, mitä tuleman pitää. Ja, pakko sanoa, että ehkä siksi että katsoin elokuvaa niillä 10-vuotiaan silmillä (jotka kyllä omalla kohdallani olivat jo nähneet kaikenlaista ikärajoista piittaamatta), JW oli aika hemmetin pelottava elokuva - mikä oli niin kummallinen reaktio itseltäni, että jouduin monta kertaa hämmästelemään omaa toimintaani, kun oikeasti hengitystä pidätellen jännitin! Ei tässä minusta ollut sellaista perhe-elokuvan tuntua kuin JP:ssa, mutta ehkä vuoden 1993 lapset olivat paljon viattomampia kuin nykyiset sukupolvet. Indominus Rex oli aika kutkuttavan jännä vielä silloin, kun sillä vielä kiusoiteltiin katsojia näyttämällä vain vilauksia (kokonaisuus ei sitten niin näyttävä ollutkaan - ikävä JP:n autenttisia tehosteita). Ikärajalleen (K12, PG-13) tämä on oikeasti myös aika väkivaltainen, vaikka kaikkea ei suoraan näytetäkään.

Myönnän että odotin eniten Chris Prattia ja raptoreita, ja ne olivatkin elokuvan paras asia. Mutta minulla on ollut maaninen raptoripakkomielle sieltä Jurassic Parkin ensikatselun ajoilta, joten se nyt oli itsestäänselvää. Ja se Pratt-pakkomielle nyt on ihan toinen juttu se. Ihan vain Prattin vuoksi sietää Owen-hahmon indyilyt, vaikka överiksi menon rajoja koetellaan.

Jotain muuta pitäisi ehkä jaksaa kirjoittaa, mutta minä nukahdan tähän paikkaan jos yritän, enkä sitten kuitenkaan enää huomenna muista mitä minun piti tehdä, joten painan vain Julkaise-nappia kiitos ja hyvää yötä.

Mad Max: Fury Road 3D

Nyt neljän katselukerran jälkeen olen ehkä löytänyt Fury Roadista vian.

Minä en tiedä, tuntuuko tämän jälkeen mikään enää miltään.