Evil Dead

Kauhu oli joskus muinoin minun lempigenreni. Olemme kuitenkin kasvaneet erilleen. Olen saanut ja nähnyt kaiken mitä kauhulla on minulle annettavaa. Mikään ei enää tunnu miltään. Kauhukomedia tai -parodia vielä toimii jossain määrin, mutta mikään ei onnistu herättämään minussa kauhua. Haluaisin nähdä oikeasti pelottavan kauhuelokuvan. Ja toivon että se päivä vielä koittaa. Mutta ei tänään. Tänään ei ollut se päivä.

The most terrifying film you will ever experience. Näin minulle Evil Dead myytiin. Itse asiassa koko elokuvan virallinen juliste on pelkästään tuo lause, kuten yllä on todettavissa. Markkinoidahan saa toki miten haluaa, mutta tässä oli jotenkin yhtä surullinen kaiku kuin siinä, kun The Amazing Spider-Man uskalsi rehvakkaasti julistaa olevansa viime kesän odotetuin supersankarielokuva. Noh.. Tuollainen väite on kyllä ansaittava, ja nimensä tuoman perinnön vuoksi tällä elokuvalla on aika paljon lunastettavaa jo ennen tuollaista rehvastelua. Alkuperäinen Evil Dead on kiistaton klassikko jota on mahdoton ylittää omassa tyylilajissaan. Itsekään en ole nähnyt sitä vuosiin, mutta sillä on vankkumaton asema mielessäni. Evil Dead on ehkä se suurin ja kaunein, se seisoo korkeimmalla jalustalla, koskemattomana, täydellisenä, jonain mitä ei voi ylittää. Miksi tällainen elokuva tehdään uusiksi? Siinä se kysymys. Tällaiselle klassikon remakelle asetetaan aivan käsittämättömät kriteerit. Jotain pitää tehdä paremmin, että remake on oikeutettu. Jos tämä elokuva ei haluaisi olla "Evil Dead" vaan sattuisi vain olemaan hyvin samantyyppinen kauhuelokuva, sitä pitäisi automaattisesti paljon parempana. Mutta kun se kerran haluaa olla Evil Dead, sen on ansaittava se.

Kaunis se on, sitä en kiistä. Verta on niin paljon että en voi kuin ihmetellä K16-leimaa (tässä kohti hetken hiljaisuus vanhalle kunnon VET:lle, you will be missed ja minä en koskaan päässyt niin pitkälle elämässäni että olisin voinut mennä mukaan leikkimään jumalaa). Mutta tunnelma puuttui täysin. Joko sen pitää olla selkäpiitä karmivan ahdistavaa. Tai sitten lyödä sopivalla tavalla huumoriksi. Suhtautumistani stereotyyppisen typeriin mökkeilijöihin (tai lähinnä siihen hipsterpojuun) tuskin auttoi juuri eilen uudelleenkatsottu Cabin in the Woods, mutta jotenkin tämä "ja sitten aloimme lukemaan tätä kuolleiden kirjaa koska se tuntui sillä hetkellä hyvältä idealta" ei vain ole juttu mikä menee minulle enää läpi. Täällä haisee ruumiilta? No mennään ihmeessä kellariin. Jne. Tähän tarvittaisiin se "uusi visio" (kts. juliste), jotain uutta, jotain yllättävää. Jotain mikä vetää katsojalta maton alta, saa ne ylikriittiset "vanha on aina parempi" -visiirit heilahtamaan silmiltä ja liimaa katseen tiiviisti valkokankaalle, koska et tiedä mitä odottaa. Alkuasetelma siitä, miksi mökillä ollaan ja pysytään (oikeasti, kuka tervejärkinen tuollaiseen paikkaan menisi hauskaa pitämään?) oli vielä ihan nokkela, mutta siihen se jäi. Henkilöhahmot olivat valjuja, ärsyttäviä ja turhia. Mikään en ollut ahdistavaa, koska kenestäkään ei välittänyt pätkääkään, vaikka sivulauseissa yritettiinkin tuoda hahmoille taustatarinaa ja ylimääräistä draamaa. Tämä elokuva oli pinnalta kaunis ja uskomattoman verinen tekele, mutta sisältä niin ontto ja tyhjä, puuduttava ja mitäänsanomaton. Se ehkä yritti olla paljon, mutta lopputulos.. Sitä oli kiva katsoa, mutta kauhuelokuvaa ei kuulu olla kiva katsoa. Pelon, uhan, ahdistuksen ja pakokauhun täytyy välittyä katsojaankin asti. Väkivallan täytyy tuntua, ei vain näyttää nätiltä.

(Pieniä spoilereita seuraavassa mutta on pakko vuodattaa.) Tämä on minulle puhtaasti henkilökohtainen ongelma, mutta minun silmissäni elokuva menetti huomattavasti pisteitä sillä, että joku leikkaa irti pahuuden vallassa olevan kätensä ja se käsi EI TEE MITÄÄN. Virnuilin kuin hullu kun tajusin mitä tuleman pitää, ja odotin koko loppuleffan. Joko. Nytkö. Nyt? Mitä. MIKSI EI KÄSI TULE. Teki mieli huutaa. Tiedän, tiedän, Ash kamppailee kätensä kanssa Evil Dead 2:ssa joka on hyvin erisävyinen elokuva kuin ykkönen, MUTTA SE ON SILTI ELOKUVAHISTORIAN PARAS KOHTAUS IKINÄ. Miten joku voi jättää käyttämättä tämän tilaisuuden. En ymmärrä. En todellakaan ymmärrä. Se tekee minut surulliseksi. Pirullinen irtokäsi on kiistatta maailman paras asia. Ja joku ei näe sitä. Ei tee sillä mitään. Oli tietysti kivaa katsella kun käsi sähköveitsellä irti jyrsitään (ihan totta, pompin tuolissani sillä hetkellä kun muistin aiemmin näytetyn sähköveitsen).. Mutta että tuo potentiaali hukataan sitten täysin. Käsittämätöntä haaskausta. Hyvintoteutettu Käsi olisi voinut olla se ratkaiseva tekijä suhtautumisessani elokuvaan. Tai no, minkälainen Käsi vain. Tästä tuli nyt vain pitkä miinus minun kirjoissani.

Loppusanelmana voin vain todeta, että jos tämä elokuva todella oli jollekin katsojalle se kauhistuttavin kokemus ikinä, hankkiudu kunnon elokuvien pariin ja vähän äkkiä. Aloita vaikka alkuperäisestä Evil Deadista. Taidanpa tehdä itse saman.

..Netflix, what are you doing. Miten "evil dead" on lähelläkään sanoja "American Dad".

Jurassic Park 3D

Suomalainen kirjakauppa tarjosi mahdollisuuden mennä ilmaiseen ennakkonäytökseen Jurassic Parkin 3D-pyörityksestä. Arkipäivänä, joka huomisen helatorstain takia sattui olemaan minulla vapaa! Yes sir, sign me up. Ilman tätä tilaisuutta olisin luultavasti jättänyt sen näkemättä, mutta nyt olen onnellinen, että sen katsoin.

3D-uudelleenlämmitykset ovat paljon (kai lähinnä negatiivisia) mielipiteitä herättävä asia. Itse olen ennenkin sanonut niitä kannattavani tietyssä määrin, ja viime vuonna tuli nähtyäkin kaksi lapsuudessa hyvin tärkeää elokuvaa, Leijonakuningas ja Titanic. Etenkin jälkimmäisen löysin uudelleen vuosien jälkeen, Leijonakuningas nyt on aina tietynlainen vakio ihmisen elämässä eikä koskaan mene pois. Mutta olihan sekin ihanaa nähdä teatterissa, koska teatteriin elokuvat kuuluvat. Nuo kaksi olin sentään aikanaankin saanut nähdä elokuvateatterissa, mutta Jurassic Parkin kohdalla olin liian nuori silloin 20 vuotta sitten. VHS:llä se on tullut sitäkin tutummaksi ja on yksi niitä elokuvia, joita on katsottu varmasti kymmeniä ellei satoja kertoja. Viimeisestä katselukerrasta täytyy kuitenkin olla todella monta vuotta, epäilen vahvasti että ehkä jopa kymmenen tai enemmänkin? Jurassic Park oli elokuva jonka tunsi liiankin hyvin, eikä sen näkemiseen ole ollut sellaista paloa pitkään aikaan. Eikä ehkä nytkään olisi ollut, jos tätä ilmaisnäytöstä ei olisi tullut. Tai sitten olisi käynyt niin kuin Titanicin kanssa: ensin naurat ajatukselle tällaisesta rahastuksesta, sitten voimakas nostalgiankaipuu tulee ja yllättää täysin.

Näin ainakin kävi, nyt kun jo tiesin että menen elokuvan katsomaan. Yhtäkkiä päässäni alkoi soida Jurassic Parkin tunnari. En edes tiedä miten muistin sen niin hyvin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Viimeisen viikon olen valmistellut itseäni sen kuulemiseen, koska tiesin, että siitä tulee vaikeaa. Muistin pohjattoman rakkauteni velociraptoreihin. Se oli joskus elämääni hallitseva asia. Pieniä flashbackeja ja muistonpalasia tulvi mieleeni. Ja olin valmis palaamaan lapsuuteeni.

Ja kyllä, löysin sen uudelleen. On aina vaarallista katsoa pitkän tauon jälkeen elokuva, jota joskus olet rakastanut. Se voi olla täysin erilainen kuin muistit, koska silloin ennen olet pitänyt siitä niin eri syistä, katsonut sen eri tavalla. Jurassic Parkissa oli kohdallaan kaikki se mikä ennenkin, ja lisäksi osasin arvostaa sitä aivan uusista syistä, kuten päivän pelastavien naishahmojen takia. Efektit eivät ole 20 vuodessa kärsineet tippaakaan, vaan se näytti edelleen todella hyvältä. Itse asiassa paljon paremmalta, kuin mikään nykypäivän ylisiloiteltu CGI-mössö. Kunpa kaikkea ei tehtäisi tietokoneella.. Muutenkin elokuva tuntui tuoreelta eikä aika ole kohdallut sitä kaltoin.

3D oli varmasti täysin turha lisuke, mutta jos se on se hinta mikä näistä uudelleen teatteriin saatavista klassikoista on maksettava, maksan sen ilomielin (niin lippuhinnoissa kuin itse efektistä "kärsien"). Voin tosin pikkuhiljaa jo väittää itseäni vannoutuneeksi 3D:n ystäväksi; ja vaikka siitä ei mainittavaa lisäarvoa elokuvalle olisikaan ainakaan se ei häiritse minua ollenkaan. En saa päänsärkyä, lasien olemassaoloa en muista, enkä kärsi muistakaan sivuvaikutuksista. Tätä tuli tänään testattua vähän extremetasolla kun juuri verenluovutuksen jälkeen pelkkä ykkössalin portaiden nousu vähän huippasi (olikin muuten mukava yllätys tuo ykkössali, kun alunperin oli ilmoitettu että näytös on kakkosessa, mikä vähän harmitti), mutta itse elokuva ei tuntunut missään. Eli tämän ihmiskokeen perusteella voin ihan virallisesti julistaa että 3D ei aiheuta minulle minkäänlaisia ongelmia.

Jo ajatus Jurassic Parkin näkemisestä synnytti pienen projektin. Aion nimittäin katsoa mahdollisuuksien mukaan kaikki lapsuus-/nuoruusvuosieni lempielokuvat. Käytännön syistä tämä ulottuu vuoteen 2003 lähinnä siksi että saan ympättyä mukaan LotR:it ja EHKÄ, jos pystyn itseni oikealla tavalla siihen psyykkaamaan, Matrix-jatko-osat. Vaikka tämä ei varsinaisesti elokuvissa käymiseen liity, luultavasti tämän projektin etenemistä saa blogissakin seurata, kunhan ryhdyn toimeen ja aloitan The Listin kokoamisen.