Captain America: The Winter Soldier 3D

(Ei, emme tue sitä typerää suominimeä.)

*tässä voisi olla se normaali tuhannen sanan vuodatus siitä, miten MCU antaa minulle syyn elää, mutta ajankäytöllisistä syistä ja itseni toistamisen vuoksi jätetään se tällä kertaa pois*

Odotuslistalla totesin kapukakkosesta: "Ensimmäistä Captain Americaa en itse asiassa katsonut kuin vasta juuri The Avengersin alla, joten lienee parannus jos tämän viitsin edes teatteriin mennä katsomaan? ;)" joten on se parannus on ainakin saavutettu, kun ihan ensi-iltapäivänä sitä menin kuin meninkin Kinolle katsastamaan. Ykkösenkin vedin eilen ihan lämmittelymielessä yrittäessäni löytää jotain yhteyttä Steve Rogersiin. Suhtautumiseni Captain Americaan on ollut tähän asti vähän "meh" ja näistä lähtökohdista oltiin siis tänään liikenteessä.

Tässä otettiinkin sitten raju korjausliike jo elokuvan alkuminuuteilta. Winter Soldier tempaisi mukaansa, sai minut näkemään aivan uusia asioita niin Kapussa itsessään, kuin Nick Furyssa ja Black Widow'ssa. Tunnustan: en ole edes katsonut Winter Soldierin traileria ja melkolailla kaikki mitä elokuvasta ennalta tiesin, ja myös odotin, kiteytyy sen nimeen. (Siihen oikeaan nimeen.) Minun pitää herätä noin neljän tunnin kuluttua joten en nyt ala vuodattamaan kaikkea mitä ajattelen, mutta ajatus mikä kävi päässäni aika monta kertaa elokuvan aikana oli: Tämä on parempi kuin The Avengers. Elokuvan jälkeen uskallan olla samaa mieltä, niin pyhäinhäväistykseltä kuin se tuntuukin. Tämä oli tiivis, toimiva, näyttävä elokuva, ja siinä missä oletin että tämä on vähän sellainen välielokuva MCU-jatkumoa ajatellen suuremmassa mittakaavassa, Winter Soldier teki aivan valtavia asioita ja olen jatkosta ehkä enemmän innoissani kuin ikinä. En odottanut tältä elokuvalta oikeastaan mitään, ja se yllätti minut puskemalla (ainakin tämän jälkihypen keskellä) koko MCU-rankingin kärkeen.

400 päivää Age of Ultroniin. Jaksat kyllä. Hengitä. Hyvin se menee.

..Voisiko Guardians tulla huomenna?

Only Lovers Left Alive

Läppäri viettää jotain vapaaehtoista nettiselibaattia kun mikään kolmesta tarjotusta yhteysvaihtoehdosta ei kelpaa, joten elän tabletin varassa. Anteeksi todennäköiset kirjoitus- ja ajatusvirheet joita en jaksa nyt korjata.

Odotuslistaltani puuttui yksi kyllä varsin odotettu elokuva, siitä yksinkertaisesta syystä että en uskonut sen näkemiseen tulevan tilaisuutta. Vain puoliksi vitsaillen ehdin jo miettiä Tallinnan elokuvafestivaaleille lähtöä. Kyseessä on Jim Jarmuschin ohjaama & käsikirjoittama vampyyrielokuva Only Lovers Left Alive, jonka perään jokainen Hiddleston-fani on kuolannut ensiuutisista lähtien. Kun elää tiiviisti omassa pienessä kuplassaan jossa niin Jim Jarmusch, Tom Hiddleston (vähättelemättä Tilda Swintonia) kuin vampyyritkin ovat Tärkeitä Asioita, on kovin vaikea ymmärtää miten tällainen elokuva ei vetoa suureen yleisöön. Rajoitettuja julkaisuja se on kuitenkin saanut osakseen maailmalla, ja Suomi oli jäädä kokonaan välistä.

En säästele koskaan ylisanoja puhuessani Studio/Kino 123:sta, mutta viimeistään nyt voin tippaakaan liioittelematta julistaa, että meidän elokuvateatteri on parempi kuin teidän elokuvateatteri. Kun OLLA ei Suomessa levittäjää löytänyt, Kuusaalla ei jääty kohtaloa surkuttelemaan vaan käärittiin hihat ja ryhdyttiin töihin. Kengännauhabudjetilla, rakkaudesta elokuviin hoitui leffan maahantuonti ja markkinointi. Ensi-ilta on varsinaisesti vasta vajaan kuukauden päästä, mutta tänään tarjoiltiin Studiolla herkkua jo ennakkoon, enkä tietenkään voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Voinpahan sitten jo elokuvan nähneenä käskeä tuttavapiiristä kaikki vähänkään tämäntyyppisistä elokuvista välittävät sitä katsomaan hyvällä omallatunnolla.

Tämäntyyppisistä? Niin minkä tyyppisistä? Yritys kuvailla OLLA:a saa sanavaraston tuntumaan kovin rajoittuneelta. Erityisen rajoittuneelta tämän tyhmän tabun kanssa. Ah, sain palomuuriongelmat ratkaistua ja pääsin oikean näppäimistön ääreen jatkamaan tätä ja yritän nyt päivää myöhemmin löytää edes osan niistä ajatuksista joita minulla oli vielä eilisiltana, mikä on täysi katastrofi koska en osaa kirjoittaa viiveellä. Mikä tarkoittaa että minulla on noin 3 ajatusta.

Ajatus 1: Ihmisenä joka on varhaisessa nuoruudessaan rakastanut mm. Anne Ricen Vampyyrikronikoita, arvostan aivan pohjattomasti sitä että joku tekee vielä elokuvia vanhan hyvän ajan vampyyreistä. Twilightin ja sitä seuranneiden ilmiöiden mollaaminen on kulunutta ja laiskaa, joten en lähde sille linjalle, mutta niiden jälkeen paluu perinteisiin tuntuu tuoreelta mutta tutulta.

Ajatus 2: OLLA on tyylikäs. näyttävä, hidas, hiljainen, äänekäs, unenomainen, hypnoottinen, kaunis elokuva. Tarinan voisi tiivistää yhteen lauseeseen, mutta se ei kerro murto-osaakaan siitä mitä elokuva todella on.

Ajatus 3: Ajatus kolme on oikeastaan se että yrittäessäni saada tästä tekstistä edes jotain aikaiseksi, katsoin lopultakin Hannibalin ensimmäisen tuotantokauden finaalin ja nyt pitäisi aloittaa toinen tuotantokausi. Eli kaivan HDMI-piuhan ja uppoudun sen pariin.

Mutta lupaan katsoa OLLA:n vielä uudestaan ja suosittelen sen näkemistä kaikille. 21.3. ylös kalenteriin mars. Lisää infoa Only Lovers Left Alive - Suomi.