Vuosi tähän mennessä

Siispä elokuvat, joita vuonna 2011 on käyty katsomassa elokuvateatterissa. Muistinvaraisia ajatelmia.

15.01. The Green Hornet (3D)
Tämä tekee minusta todella epäkunnioitettavan leffabloggarin jo heti alkuunsa, mutta siitä huolimatta uskallan julistaa suureen ääneen: minusta elokuva oli hyvä! Minä nauroin ja minulla oli kivaa, ei hetkeäkään tylsää tai että olisin miettinyt, mihin tämä elokuva on oikein menossa, ei edes mitään mitä olisin jäänyt elokuvan jälkeen pyörittämään ja analysoimaan, se vaan oli yksinkertaisen hyvä ja sillä selvä. 3D:kin oli pääosin saumattoman nättiä ja toimivaa, ollakseen jälkieditointi vieläpä. Eihän siinä mitään elämää suurempaa ollut, mutta ei elokuvissa aina tarvitse ollakaan. Ja painotan että tällainen positiivinen reaktio elokuviin on minulta hyvin harvinainen, olen ylianalysoiva ja ylikriittinen, minun on vaikea nauttia elokuvista. Nyt nautin.

04.02.2011 127 tuntia
Oscar-huuman kuumetessa piti käydä katsomassa edes jotain, ja 127 tuntia vaikutti riittävän mielenkiintoiselta. Jännittävä elokuva. Siis sikäli että tiedät tismalleen, mitä tulee tapahtumaan eikä se suoraan sanoen kuulosta kovin elokuvallisesti toimivalta, mutta todella haluat nähdä miten tämä käytännössä toteutetaan. Tarina oli todella vaikuttava, ahdistava tunnelma piti hyvin otteessaan, James Franco teki upean suorituksen ja kenties olisi ansainnut Oscarinsa, visuaalinen ja musiikillinen kikkailu oli sopivan pikkusievää. Epäilin että kun elokuva oli kerran nähty, sitä ei toista kertaa jaksaisi katsoa, mutta olin kuin olinkin väärässä - toinen katsomiskerta oli edelleen viihdyttävä, ja siinä pääsi tarkastelemaan myös omaa reaktiotaan elokuvaan - jotenkin kaikki tuntui ensimmäisellä kerralla jännittäessä paljon "isommalta".

04.03.2011 Black Swan
Himoittu ja odotettu Black Swan saatiin Suomen ensi-iltaan valitettavasti vasta Oscareiden jälkeen, mutta tottakai tämä Aronofskyn taidonnäyte oli nähtävä. Todella voimakas, hieno elokuva. Ja elokuva jota tietoisesti en halua analysoida puhki - inhoan sellaista väkisin väännettyä symboliikan etsimistä, se tuo elokuvaan jotenkin niin halvan leiman. Eikö se saa kelvata sellaisenaan?

18.03.2011 Rango (Original)
Tästä on pakko sanoa, että jossain määrin petyin elokuvaan. Joo, osaan kyllä teoreettisella tasolla arvostaa niitä lukemattomia western-viittauksia jotka saavat syväharrastavan genrefriikin hihkumaan, ja sitä että tehdään animaatiota jonka "piilovitsit" ovat suunnattu vähän valistuneemmalle väelle, mutta minun mielestäni se tarina vain ei ollut erityisen hyvä, eikä tuommoinen kikkailu elokuvaa pelasta, jos hahmoista tai niiden kohtalosta ei yksinkertaisesti välitä yhtään. Deppin arvosteluissa hehkutettu verbaaliakrobatiikkakaan ei nyt niin erikoista ollut. Tarkoitan että se oli taattua Deppiä, mutta ei mitään sen suurempaa.

16.04.2011 Sucker Punch
Eniten vihaan mennä katsomaan elokuvaa, josta olen alunperin ajatellut, että se voisi olla ihan hyvä. Sitten tulevat murska-arviot. Aivan totaaliset murska-arviot. Edelleen uskottelet itsellesi, että kyllä se silti voi olla ihan katsottava, voivathan 100 % leffakriitikoista olla väärässä.. Tiedät jo lopputuloksen, mutta annat itsesi silti elää siinä luulossa. Elokuvaa katsoessa et voikaan enää oikeastaan keskittyä siihen, kun päässä pyörii vain "no onko tämä nyt hyvä? vai yritänkö minä vain pitää tästä?". Siis vähän niin kuin Matrixin jatko-osien kanssa, tosin aika lailla pienemmällä hypetyksellä.
Sucker Punch oli näitä elokuvia, enkä minä edelleenkään tiedä mitä mieltä minä siitä olen. Pohjimmiltaan se oli aika ikävä elokuva joka kertoi ikävän tarinan, mutta siinä oli paljon kivoja kuvia ja musiikkeja.

06.05.2011 American: The Bill Hicks Story
Suomen ensi-ilta by the way ;) Kuusankosken Studio 123 järjesti ihan omaa pientä kivaa ja toi itse maahan ylistetyn dokumentin standup-koomikko Bill Hicksistä, kun elokuva ei Suomessa sen suurempaa mielenkiintoa herättänyt. Bill Hicksistä en ollut kuullutkaan ennen kuin dokumentin tuloa ryhdyttiin uutisoimaan, mutta ajattelin elokuvan katsastaa ihan jo kunnioituksesta Studiota kohtaan - ei tällaista ihan jokainen pieni yksityinen leffateatteri lähde yrittämään. Dokumentti on valmistunut jo 2009 ja kiertänyt festivaaleja pikkuhiljaa mainetta kasvattaen - pienimuotoiseen teatterilevitykseen Jenkeissä se pääsi tänä keväänä. Pienimuotoinen oli Suomen ensi-iltakin, meitä katsojia oli yhteensä kaksi.
Itse dokumentti oli todella hyvin toteutettu, arkistomateriaalista ja valokuvista oli tehty hienoa animaatiota ja Hicksin lähipiirin kertomukset olivat aitoja ja lämpimiä, ei mitään monotonista kertojaääntä joka selostaa samat asiat viiteen kertaan ;) Asiaan tarkemmin perehtymättömällekin dokumentti antoi todella paljon, ja herätti kiinnostuksen tutustua Hicksin uraan tarkemmin. Toistaiseksi tämä on kyllä jäänyt tekemättä, köh, mutta ehkä sitten joskus..

07.05.2011 Thor (3D)
Jos edellinen päivä menikin mm. politiikkaa pohtiessa, oli nyt aika lyödä aivot narikkaan ja 3D-lasit päähän. Kauan odotettu Thor! Se oli monella tavalla jopa parempi kuin osasin odottaa, koska odotukset olivat lähinnä että Thor tulee tutuksi, ja on kunnon pataanvetoa, oli elokuvassa sitten paljon muutakin. Lokin hahmo oli aivan ihku - vannoituneena pahisten kannattajana tuollainen monimutkainen persoona on aina mieleen. Ei siis muuta kuin The Avengersia odottamaan..

Todellako olen nähnyt näin vähän elokuvia? No, kesällä tulee aikamoinen tahdinkiristys, sen verran katsottavaa riittää.