Elokuvan seuraaminen meni valitettavasti nukahtamista vastaan kamppailuksi, olivathan edellisen yön unet jääneet noin neljään tuntiin ja takana oli jo pitkä päivä. Elimistöni sanoi siinä vaiheessa että tässä on pimeys ja pehmeä paikka istua, tässä on koti, ja silmät olivat painua kiinni väkisinkin.
HFR näytti edelleen hyvältä, myös pienemmällä valkokankaalla.
En tiedä onko minulla muuta sanottavaa. Kyllä, se tuntuikin edelleen hyvältä. Ilman reissun muita etuja en ehkä olisi neljättä kertaa mennyt, mutta tässä oli enemmän kysymys paikasta ja tunnelmasta kuin itse elokuvasta. Vaikka tavallinen kotiteatterijulkaisu juuri näillä näppäimillä kai ilmestyykin, on Extendediin vielä sieltä vuosien takaa tuttuun tapaan pitkä matka, joten ehkä tämä neljäs kerta oli kuitenkin tarpeen edessä olevaa odotusta lämmittämään.
Hullulta tuntuu muuten ajatus, että seuraavaan Hobittiinkaan ei ole enää edes yhdeksää kuukautta. Vastahan siihen oli vuosi!
Ai niin. Lukijapalautteen mukaan minun pitäisi sisällyttää kuvia teksteihini. Enjoy some Lee Pace.
Heti luin koko tekstin kun oli kuva! Eläköön :D
VastaaPoista