Kun vielä puoli vuotta sitten käytännössä ainoa intressi STID:n näkemiseen oli Benedict Cumberbatch, on tässä välissä syntynyt edistystä. Kun Abrams lopulta suostui Star Warsin luotsiksi, oli minunkin jo pakko ostaa edellinen Star Trek ja katsastaa se, ja olihan se ihan nätti ja kiva elokuva - vähän hätäinen, mutta ihan kiva. Star Trekit ovat minulle ennestään käytännössä tuntemattomia muutamia popkulttuurin yleissivistykseen kuuluvia juttuja lukuunottamatta, joten minulla ei ollut mitään syytä närkästyä siitä miten pahasti Abrams mahdollisesti kohteli alkuperäismateriaalia.
Tämä seikka lienee entistäkin olennaisempi Into Darknessin kohdalla, sillä se tuntuu saaneen kaikki vähänkin vannoutuneemmat trekkerit raivon valtaan. Onko luovuuden ja omaperäisyyden puutetta lainata alkuperäisistä Star Trekeistä niitä tunnetuimpia elementtejä ja käyttää niitä "väärin"? Luultavasti on, mutta henkilökohtaisesti tällä ei minulle ole merkitystä. (Koko Khan-selkkauskin on alusta asti ollut naurettava ja kenen tahansa päättelykykyä loukkaava. Abrams on toki erityisen tunnettu siitä seikasta että hän haluaa pitää kaikki juonikäänteet visusti piilossa viimeiseen asti, mutta kun kaikki ovat koko ajan tienneet että hänen pääpahiksensa, "geenimuunneltu supersotilas joka ei muuten ole Khan" kyllä on Khan, aika ja energia jota tämän kiistämiseen on käytetty tuntuu hieman turhalta.)
Minusta Star Trek Into Darkness oli hauska, mukaansatempaava elokuva. Kun katsoin sitä, en analysoinut sitä, minä katsoin sitä. Pidin siitä enemmän kuin ensimmäisestä Star Trekistä. Elokuva voitti alkuperäiset ennakko-odotukseni jo siinä, että en vain odotellut seuraavaa kohtausta jossa saadaan Cumberbatch valkokankaalle, joten lopulta oli yllätys, miten paljon siitä itse asiassa pidin. Elokuva saattoi olla täynnä epäloogisuuksia ja hataria juonikäänteitä, mutta sen tiesin jo ennalta (saihan se ensi-iltansa Jenkeissä jo viikkoja sitten ja vaikka varsinaisia spoilereita olen pyrkinyt välttämään, kyllä tietyt asiat välittyvät läpi), eivätkä ne elokuvan aikana minua haitanneet, eikä minulla ole niin voimakkaita tunteita elokuvaa kohtaan, että antaisin niiden haitata nyt jälkikäteenkään. Star Trek Into Darknessista tuskin tulee genrensä klassikkoa (jos tätä nyt scifiksi saa edes kutsua - monen mielestä ei), mutta harmiton ja kaunis kesätoimintapläjäys se oli. Minullakaan ei siitä sen suurempaa sanottavaa ole, kun koko tämän väkinäisen raapustamisen ajan olen miettinyt enemmän sitä, mitä minä eilisestä Only God Forgivesista kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti