..eli jokaisen itseään kunnioittavan leffabloggarin pakollinen Hobitti-päivitys.
Se on nyt virallista. Ensimmäinen Hobitti-elokuva, koko nimeltään The Hobbit: An Unexpected Journey, saa maailmanensi-iltansa 14.12.2012. Niukasti ennen maailmanloppua, mikäli joihinkin lähteisiin on uskominen. Toivottavasti ei ole, koska 13.12.2013 on vuorossa The Hobbit: There and Back Again, mikäli mayat olivat väärässä, siis.
Vuosien varrella tapahtuneiden viivästysten, ongelmien ja ohjaajanvaihdosten jälkeen täytyy myöntää, että olin jo luopunut siitä toivosta, että nämä elokuvat koskaan näkisivät päivänvaloa. Ne jäisivät niiksi kaukaisiksi haaveiksi jotka toteutuessaan olisivat olleet mielettömän hienoja, mutta eivät koskaan toteudu (kuten Sin City 2 - nyyh). Kun tuotannon aloituksesta lopulta ilmoitettiin keväällä, ei ollut kaukana että olisin itkenyt onnesta - se on oikeasti totta. Kun Peter Jackson Facebook-sivuillaan (joilla, pakko hehkuttaa, muuten olin kahdeksas "tykkääjä" - tällä hetkellä niitä on 282 278) jakoi ensimmäisen videon kuvauspaikalta, kyyneleet jo ihan vähän virtasivat. Se oli kuin kotiinpaluu. Kaikki tämä nostalgiankaipuu on pakahduttavan ihanaa. Ensimmäistä kertaa vuosiin on elokuva, jota voi eeppisessä mittakaavassa hypettää, vaikka odotusta vielä onkin edessä puolitoista vuotta. Mutta kun odotusta on jo kulunut joulukuusta 2003, ei tämä viimeinen loppukiri tunnu missään.
Voisin tietysti maustaa tätä päivitystä pitkällä pohjustuksella siitä, miten Lord of the Rings ja yleinen Tolkien-nörttiys oli elämääni kokonaisvaltaisesti hallitseva asia vuosituhannen alkuvuosina. Mutta koska siitä on niin karmaisevan kauan että vain tunnen itseni liian vanhaksi, en sitä tee. Oikeasti, FotR:n ensi-illasta kymmenen vuotta. Se pistää miettimään, minne vuodet ovat menneet.
Voisin myös jakaa mielipiteitäni näyttelijäkaartista. Koska nimilista alkaa olla nälkävuoden pituinen, sanottakoon vain, että on ihanaa että vanhoista näyttelijöistä niin moni palaa (vaikka "tosifanit" ovatkin vetäneet palkokasveja todella syvälle hengityselimiinsä - eihän ne olleet kirjassa mukana, taas PJ raiskaa sen leffan yhyy), ja että Lee Pacen mukanaolon julkistaminen teki minut todella onnelliseksi. Ja että jos kuvausten viivästyksistä on jotain positiivista keksittävä, on oltava kiitollinen siitä, että Martin Freeman pystyi niiden vuoksi osallistumaan BBC:n überloistavan Sherlock-sarjan (jossa esittää Watsonia) kakkoskauden kuvauksiin - tai siis BBC:n kanssahan hänellä oli jo sopimus, eli Hobitti olisi jäänyt välistä ilman viivytyksiä. On myös huhuttu, mutta ei vielä virallistettu, että itse Sherlock, Benedict Cumberbatch nähtäisiin Hobitissa. Eep.
maanantai 30. toukokuuta 2011
tiistai 24. toukokuuta 2011
Vuosi tähän mennessä
Siispä elokuvat, joita vuonna 2011 on käyty katsomassa elokuvateatterissa. Muistinvaraisia ajatelmia.
15.01. The Green Hornet (3D)
Tämä tekee minusta todella epäkunnioitettavan leffabloggarin jo heti alkuunsa, mutta siitä huolimatta uskallan julistaa suureen ääneen: minusta elokuva oli hyvä! Minä nauroin ja minulla oli kivaa, ei hetkeäkään tylsää tai että olisin miettinyt, mihin tämä elokuva on oikein menossa, ei edes mitään mitä olisin jäänyt elokuvan jälkeen pyörittämään ja analysoimaan, se vaan oli yksinkertaisen hyvä ja sillä selvä. 3D:kin oli pääosin saumattoman nättiä ja toimivaa, ollakseen jälkieditointi vieläpä. Eihän siinä mitään elämää suurempaa ollut, mutta ei elokuvissa aina tarvitse ollakaan. Ja painotan että tällainen positiivinen reaktio elokuviin on minulta hyvin harvinainen, olen ylianalysoiva ja ylikriittinen, minun on vaikea nauttia elokuvista. Nyt nautin.
04.02.2011 127 tuntia
Oscar-huuman kuumetessa piti käydä katsomassa edes jotain, ja 127 tuntia vaikutti riittävän mielenkiintoiselta. Jännittävä elokuva. Siis sikäli että tiedät tismalleen, mitä tulee tapahtumaan eikä se suoraan sanoen kuulosta kovin elokuvallisesti toimivalta, mutta todella haluat nähdä miten tämä käytännössä toteutetaan. Tarina oli todella vaikuttava, ahdistava tunnelma piti hyvin otteessaan, James Franco teki upean suorituksen ja kenties olisi ansainnut Oscarinsa, visuaalinen ja musiikillinen kikkailu oli sopivan pikkusievää. Epäilin että kun elokuva oli kerran nähty, sitä ei toista kertaa jaksaisi katsoa, mutta olin kuin olinkin väärässä - toinen katsomiskerta oli edelleen viihdyttävä, ja siinä pääsi tarkastelemaan myös omaa reaktiotaan elokuvaan - jotenkin kaikki tuntui ensimmäisellä kerralla jännittäessä paljon "isommalta".
04.03.2011 Black Swan
Himoittu ja odotettu Black Swan saatiin Suomen ensi-iltaan valitettavasti vasta Oscareiden jälkeen, mutta tottakai tämä Aronofskyn taidonnäyte oli nähtävä. Todella voimakas, hieno elokuva. Ja elokuva jota tietoisesti en halua analysoida puhki - inhoan sellaista väkisin väännettyä symboliikan etsimistä, se tuo elokuvaan jotenkin niin halvan leiman. Eikö se saa kelvata sellaisenaan?
18.03.2011 Rango (Original)
Tästä on pakko sanoa, että jossain määrin petyin elokuvaan. Joo, osaan kyllä teoreettisella tasolla arvostaa niitä lukemattomia western-viittauksia jotka saavat syväharrastavan genrefriikin hihkumaan, ja sitä että tehdään animaatiota jonka "piilovitsit" ovat suunnattu vähän valistuneemmalle väelle, mutta minun mielestäni se tarina vain ei ollut erityisen hyvä, eikä tuommoinen kikkailu elokuvaa pelasta, jos hahmoista tai niiden kohtalosta ei yksinkertaisesti välitä yhtään. Deppin arvosteluissa hehkutettu verbaaliakrobatiikkakaan ei nyt niin erikoista ollut. Tarkoitan että se oli taattua Deppiä, mutta ei mitään sen suurempaa.
16.04.2011 Sucker Punch
Eniten vihaan mennä katsomaan elokuvaa, josta olen alunperin ajatellut, että se voisi olla ihan hyvä. Sitten tulevat murska-arviot. Aivan totaaliset murska-arviot. Edelleen uskottelet itsellesi, että kyllä se silti voi olla ihan katsottava, voivathan 100 % leffakriitikoista olla väärässä.. Tiedät jo lopputuloksen, mutta annat itsesi silti elää siinä luulossa. Elokuvaa katsoessa et voikaan enää oikeastaan keskittyä siihen, kun päässä pyörii vain "no onko tämä nyt hyvä? vai yritänkö minä vain pitää tästä?". Siis vähän niin kuin Matrixin jatko-osien kanssa, tosin aika lailla pienemmällä hypetyksellä.
Sucker Punch oli näitä elokuvia, enkä minä edelleenkään tiedä mitä mieltä minä siitä olen. Pohjimmiltaan se oli aika ikävä elokuva joka kertoi ikävän tarinan, mutta siinä oli paljon kivoja kuvia ja musiikkeja.
06.05.2011 American: The Bill Hicks Story
Suomen ensi-ilta by the way ;) Kuusankosken Studio 123 järjesti ihan omaa pientä kivaa ja toi itse maahan ylistetyn dokumentin standup-koomikko Bill Hicksistä, kun elokuva ei Suomessa sen suurempaa mielenkiintoa herättänyt. Bill Hicksistä en ollut kuullutkaan ennen kuin dokumentin tuloa ryhdyttiin uutisoimaan, mutta ajattelin elokuvan katsastaa ihan jo kunnioituksesta Studiota kohtaan - ei tällaista ihan jokainen pieni yksityinen leffateatteri lähde yrittämään. Dokumentti on valmistunut jo 2009 ja kiertänyt festivaaleja pikkuhiljaa mainetta kasvattaen - pienimuotoiseen teatterilevitykseen Jenkeissä se pääsi tänä keväänä. Pienimuotoinen oli Suomen ensi-iltakin, meitä katsojia oli yhteensä kaksi.
Itse dokumentti oli todella hyvin toteutettu, arkistomateriaalista ja valokuvista oli tehty hienoa animaatiota ja Hicksin lähipiirin kertomukset olivat aitoja ja lämpimiä, ei mitään monotonista kertojaääntä joka selostaa samat asiat viiteen kertaan ;) Asiaan tarkemmin perehtymättömällekin dokumentti antoi todella paljon, ja herätti kiinnostuksen tutustua Hicksin uraan tarkemmin. Toistaiseksi tämä on kyllä jäänyt tekemättä, köh, mutta ehkä sitten joskus..
07.05.2011 Thor (3D)
Jos edellinen päivä menikin mm. politiikkaa pohtiessa, oli nyt aika lyödä aivot narikkaan ja 3D-lasit päähän. Kauan odotettu Thor! Se oli monella tavalla jopa parempi kuin osasin odottaa, koska odotukset olivat lähinnä että Thor tulee tutuksi, ja on kunnon pataanvetoa, oli elokuvassa sitten paljon muutakin. Lokin hahmo oli aivan ihku - vannoituneena pahisten kannattajana tuollainen monimutkainen persoona on aina mieleen. Ei siis muuta kuin The Avengersia odottamaan..
Todellako olen nähnyt näin vähän elokuvia? No, kesällä tulee aikamoinen tahdinkiristys, sen verran katsottavaa riittää.
15.01. The Green Hornet (3D)
Tämä tekee minusta todella epäkunnioitettavan leffabloggarin jo heti alkuunsa, mutta siitä huolimatta uskallan julistaa suureen ääneen: minusta elokuva oli hyvä! Minä nauroin ja minulla oli kivaa, ei hetkeäkään tylsää tai että olisin miettinyt, mihin tämä elokuva on oikein menossa, ei edes mitään mitä olisin jäänyt elokuvan jälkeen pyörittämään ja analysoimaan, se vaan oli yksinkertaisen hyvä ja sillä selvä. 3D:kin oli pääosin saumattoman nättiä ja toimivaa, ollakseen jälkieditointi vieläpä. Eihän siinä mitään elämää suurempaa ollut, mutta ei elokuvissa aina tarvitse ollakaan. Ja painotan että tällainen positiivinen reaktio elokuviin on minulta hyvin harvinainen, olen ylianalysoiva ja ylikriittinen, minun on vaikea nauttia elokuvista. Nyt nautin.
04.02.2011 127 tuntia
Oscar-huuman kuumetessa piti käydä katsomassa edes jotain, ja 127 tuntia vaikutti riittävän mielenkiintoiselta. Jännittävä elokuva. Siis sikäli että tiedät tismalleen, mitä tulee tapahtumaan eikä se suoraan sanoen kuulosta kovin elokuvallisesti toimivalta, mutta todella haluat nähdä miten tämä käytännössä toteutetaan. Tarina oli todella vaikuttava, ahdistava tunnelma piti hyvin otteessaan, James Franco teki upean suorituksen ja kenties olisi ansainnut Oscarinsa, visuaalinen ja musiikillinen kikkailu oli sopivan pikkusievää. Epäilin että kun elokuva oli kerran nähty, sitä ei toista kertaa jaksaisi katsoa, mutta olin kuin olinkin väärässä - toinen katsomiskerta oli edelleen viihdyttävä, ja siinä pääsi tarkastelemaan myös omaa reaktiotaan elokuvaan - jotenkin kaikki tuntui ensimmäisellä kerralla jännittäessä paljon "isommalta".
04.03.2011 Black Swan
Himoittu ja odotettu Black Swan saatiin Suomen ensi-iltaan valitettavasti vasta Oscareiden jälkeen, mutta tottakai tämä Aronofskyn taidonnäyte oli nähtävä. Todella voimakas, hieno elokuva. Ja elokuva jota tietoisesti en halua analysoida puhki - inhoan sellaista väkisin väännettyä symboliikan etsimistä, se tuo elokuvaan jotenkin niin halvan leiman. Eikö se saa kelvata sellaisenaan?
18.03.2011 Rango (Original)
Tästä on pakko sanoa, että jossain määrin petyin elokuvaan. Joo, osaan kyllä teoreettisella tasolla arvostaa niitä lukemattomia western-viittauksia jotka saavat syväharrastavan genrefriikin hihkumaan, ja sitä että tehdään animaatiota jonka "piilovitsit" ovat suunnattu vähän valistuneemmalle väelle, mutta minun mielestäni se tarina vain ei ollut erityisen hyvä, eikä tuommoinen kikkailu elokuvaa pelasta, jos hahmoista tai niiden kohtalosta ei yksinkertaisesti välitä yhtään. Deppin arvosteluissa hehkutettu verbaaliakrobatiikkakaan ei nyt niin erikoista ollut. Tarkoitan että se oli taattua Deppiä, mutta ei mitään sen suurempaa.
16.04.2011 Sucker Punch
Eniten vihaan mennä katsomaan elokuvaa, josta olen alunperin ajatellut, että se voisi olla ihan hyvä. Sitten tulevat murska-arviot. Aivan totaaliset murska-arviot. Edelleen uskottelet itsellesi, että kyllä se silti voi olla ihan katsottava, voivathan 100 % leffakriitikoista olla väärässä.. Tiedät jo lopputuloksen, mutta annat itsesi silti elää siinä luulossa. Elokuvaa katsoessa et voikaan enää oikeastaan keskittyä siihen, kun päässä pyörii vain "no onko tämä nyt hyvä? vai yritänkö minä vain pitää tästä?". Siis vähän niin kuin Matrixin jatko-osien kanssa, tosin aika lailla pienemmällä hypetyksellä.
Sucker Punch oli näitä elokuvia, enkä minä edelleenkään tiedä mitä mieltä minä siitä olen. Pohjimmiltaan se oli aika ikävä elokuva joka kertoi ikävän tarinan, mutta siinä oli paljon kivoja kuvia ja musiikkeja.
06.05.2011 American: The Bill Hicks Story
Suomen ensi-ilta by the way ;) Kuusankosken Studio 123 järjesti ihan omaa pientä kivaa ja toi itse maahan ylistetyn dokumentin standup-koomikko Bill Hicksistä, kun elokuva ei Suomessa sen suurempaa mielenkiintoa herättänyt. Bill Hicksistä en ollut kuullutkaan ennen kuin dokumentin tuloa ryhdyttiin uutisoimaan, mutta ajattelin elokuvan katsastaa ihan jo kunnioituksesta Studiota kohtaan - ei tällaista ihan jokainen pieni yksityinen leffateatteri lähde yrittämään. Dokumentti on valmistunut jo 2009 ja kiertänyt festivaaleja pikkuhiljaa mainetta kasvattaen - pienimuotoiseen teatterilevitykseen Jenkeissä se pääsi tänä keväänä. Pienimuotoinen oli Suomen ensi-iltakin, meitä katsojia oli yhteensä kaksi.
Itse dokumentti oli todella hyvin toteutettu, arkistomateriaalista ja valokuvista oli tehty hienoa animaatiota ja Hicksin lähipiirin kertomukset olivat aitoja ja lämpimiä, ei mitään monotonista kertojaääntä joka selostaa samat asiat viiteen kertaan ;) Asiaan tarkemmin perehtymättömällekin dokumentti antoi todella paljon, ja herätti kiinnostuksen tutustua Hicksin uraan tarkemmin. Toistaiseksi tämä on kyllä jäänyt tekemättä, köh, mutta ehkä sitten joskus..
07.05.2011 Thor (3D)
Jos edellinen päivä menikin mm. politiikkaa pohtiessa, oli nyt aika lyödä aivot narikkaan ja 3D-lasit päähän. Kauan odotettu Thor! Se oli monella tavalla jopa parempi kuin osasin odottaa, koska odotukset olivat lähinnä että Thor tulee tutuksi, ja on kunnon pataanvetoa, oli elokuvassa sitten paljon muutakin. Lokin hahmo oli aivan ihku - vannoituneena pahisten kannattajana tuollainen monimutkainen persoona on aina mieleen. Ei siis muuta kuin The Avengersia odottamaan..
Todellako olen nähnyt näin vähän elokuvia? No, kesällä tulee aikamoinen tahdinkiristys, sen verran katsottavaa riittää.
Odotusta, odotusta, odotusta..
Odotellessani jotain varsinaista kirjoittamisen aihetta, lainataan vanhasta journalista lista vuoden 2011 odotuksista. Tai siis listan toinen puolinko, johan tässä on alkuvuosi vierähtänyt ja lukuisia elokuvia nähty. Niistäkin jonkinlaisen kokoavan päivityksen voisin kirjoittaa..
Tämän vuoden suuria elokuvia siis, jotka ainakin jollain tasolla innostavat pientä arroparroa:
- X-Men: First Class. Luonnollisesti. Odotukseni ovat jokseenkin korkealla, ja toivon todella että en tule pettymään. Ja ensi-illassahan se on jo puolentoista viikon kuluttua!
- Green Lantern. Fugly trailer but.. Olen sarjakuvaelokuvien suurkuluttaja joten käytännössä menen katsomaan mitä vain, mikä on omituista, kun en koskaan ole kuitenkaan sarjakuvia varsinaisesti lukenut.
- Transformers: Dark of the Moon. Trailerit ovat olleet aika lupaavia, toivottavasti kakkosen virheistä on opittu, ja jos vielä sellaisen pienen toiveen voi esittää, että 3D ei olisi täysin ylilyötyä. Pahimmillaan voin kuvitella tilanteen, jossa puolet elokuvasta menee siihen että tiedät ruudulla tapahtuvan jotain cgi-peräistä joka yrittää raiskata verkkokalvosi, et vain tiedä, mitä. Parhaimmillaankin uskallan odottaa lähinnä tätä: comixed.memebase.com/2010/08/18/4-koma-c
- Captain Americaa kohtaan minulla ei kyllä ole oikein minkäänlaisia mielihaluja, mutta kun huikea Thor nostatti kivasti The Avengers -kuumetta, kai tämäkin on sitten nähtävä.
- Cowboys & Aliens sen sijaan on elokuva jota ajattelen suunnilleen päivittäin, ja jota ehkä odotan eniten tänä vuonna. Lähinnä tosin haikailen sen vaihtoehtoisen todellisuuden perään jossa Robert Downey Jr. olisi ehtinyt tehdä elokuvan, koska Daniel Craigin valitseminen samaan rooliin on täysin hämmentävää, kun kyseessä on kaksi niin eri leimalla varustettua näyttelijää, toki molemmat loistavia. RDJ on niin jumittunut viime aikoina oman leimansa alle, joten olisi ollut äärettömän virkistävää nähdä hänet tekemässä jotain aivan muuta, siis olettaen että hänen kohdallaan rooli ei olisi ollut vain se perus-RDJ-veto, jota nyt on rukattu Craigille ominaisempaan muotoon. Nonetheless, elokuva jonka täytyy olla todella hieno.
- Sherlock Holmes 2. Need I say more. Sanon kuitenkin. Yllä ehkä annoin jo ymmärtää jumaloivani Robert Downey Jr.:ia, ja kun vielä Guy Ritchien alkupään tuotanto kuuluu kaikkien aikojen suosikkeihini, ykkösosaa rakastin aivan varauksetta.
Joo, ahkera leffabloggari olisi ainakin listannut ensi-iltapäivät (tosin jossain määrin aikajärjestyksessä noiden kuuluisi olla), linkittänyt IMDb-sivut ja kenties pari traileria, mutta hei, mä en ole ahkera bloggari. Lällällää, etsikää itse :P
Tämän vuoden suuria elokuvia siis, jotka ainakin jollain tasolla innostavat pientä arroparroa:
- X-Men: First Class. Luonnollisesti. Odotukseni ovat jokseenkin korkealla, ja toivon todella että en tule pettymään. Ja ensi-illassahan se on jo puolentoista viikon kuluttua!
- Green Lantern. Fugly trailer but.. Olen sarjakuvaelokuvien suurkuluttaja joten käytännössä menen katsomaan mitä vain, mikä on omituista, kun en koskaan ole kuitenkaan sarjakuvia varsinaisesti lukenut.
- Transformers: Dark of the Moon. Trailerit ovat olleet aika lupaavia, toivottavasti kakkosen virheistä on opittu, ja jos vielä sellaisen pienen toiveen voi esittää, että 3D ei olisi täysin ylilyötyä. Pahimmillaan voin kuvitella tilanteen, jossa puolet elokuvasta menee siihen että tiedät ruudulla tapahtuvan jotain cgi-peräistä joka yrittää raiskata verkkokalvosi, et vain tiedä, mitä. Parhaimmillaankin uskallan odottaa lähinnä tätä: comixed.memebase.com/2010/08/18/4-koma-c
- Captain Americaa kohtaan minulla ei kyllä ole oikein minkäänlaisia mielihaluja, mutta kun huikea Thor nostatti kivasti The Avengers -kuumetta, kai tämäkin on sitten nähtävä.
- Cowboys & Aliens sen sijaan on elokuva jota ajattelen suunnilleen päivittäin, ja jota ehkä odotan eniten tänä vuonna. Lähinnä tosin haikailen sen vaihtoehtoisen todellisuuden perään jossa Robert Downey Jr. olisi ehtinyt tehdä elokuvan, koska Daniel Craigin valitseminen samaan rooliin on täysin hämmentävää, kun kyseessä on kaksi niin eri leimalla varustettua näyttelijää, toki molemmat loistavia. RDJ on niin jumittunut viime aikoina oman leimansa alle, joten olisi ollut äärettömän virkistävää nähdä hänet tekemässä jotain aivan muuta, siis olettaen että hänen kohdallaan rooli ei olisi ollut vain se perus-RDJ-veto, jota nyt on rukattu Craigille ominaisempaan muotoon. Nonetheless, elokuva jonka täytyy olla todella hieno.
- Sherlock Holmes 2. Need I say more. Sanon kuitenkin. Yllä ehkä annoin jo ymmärtää jumaloivani Robert Downey Jr.:ia, ja kun vielä Guy Ritchien alkupään tuotanto kuuluu kaikkien aikojen suosikkeihini, ykkösosaa rakastin aivan varauksetta.
Joo, ahkera leffabloggari olisi ainakin listannut ensi-iltapäivät (tosin jossain määrin aikajärjestyksessä noiden kuuluisi olla), linkittänyt IMDb-sivut ja kenties pari traileria, mutta hei, mä en ole ahkera bloggari. Lällällää, etsikää itse :P
maanantai 23. toukokuuta 2011
And here we go
Leffablogi? What have I been smoking. Uskollisimmat seuraajani muistavat epäonnisen Slide.Movies-leffasivuston jostain kymmenen vuoden takaa ja vanhassa journalissani kynäilemäni elokuva-arvosteluja etäisesti muistuttavat vuodatukset, mutta eipä uppouduta menneisiin, joten ei siitä sen enempää ja nokka kohti uusia seikkailuja. Tosin tämän blogin viihdearvo tuskin muodostuu niitä kummemmaksi, joten varoituksen sananen tänne mahdollisesti eksyville: kirjoitan itselleni, hyvinkin epäkaavamaisesti, ja negatiivissävyisen perusluonteeni johdosta onnistun hyvästäkin elokuvasta kirjaamaan lähinnä huonoja puolia. Katsotaan mitä tästä muodostuu! Toivottavasti nämä eivät olleet kuuluisia viimeisiä sanoja, vaan oikeasti innostun tätä blogia pitämäänkin ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)