lauantai 18. kesäkuuta 2011

Paul

Paul puuttui minun 2011-odotuslistaltani, eikä se ollut vahinko. En suoraan sanoen ollut erityisen innostunut elokuvasta - tuntui että se on juuri sellainen, jossa traileri kertoo kaikki vitsit, ja nekin vähän todellista hauskemmiksi leikaten. Shaun of the Dead ja Hot Fuzz kuuluvat ehdottomasti lempielokuviini, joten en oikein tiedä, miksi tämä Simon Peggin ja Nick Frostin uusin komedia ei vain tuntunut sytyttävän. Ehkä kyseessä oli toimivan konseptin "Hollywoodistaminen", ehkä syy vain oli sen hengettömän trailerin. Veljenikin vielä meni ja haukkui sen tylsäksi, ja suositti olemaan tuhlaamatta rahaa tuollaiseen.

No, tilannehan oli niin että rahaa ei tarvinnut käyttää.. ;) Kuusankosken Studio 123 (jonka näille seuduille muutettuani olen ottanut omakseni vuosien Tennari-rakkauden päätyttyä, ja pikkuhiljaa oppinut arvostamaan pienen teatterin ainutlaatuisuutta) kun jakoi ilmaisia lippuja Facebook-ryhmänsä saavutettua kunnioitettavat 2000 jäsentä, ja arpa aktiivisten kirjoittajien osalta osui minunkin kohdalleni. Yay! Ei siis muuta kuin rohkeasti elokuviin.

Kuten vähän arvelin, ne trailerin esittämät "vitsit" olivat juuri niin keskivertoisia kuin traileri antoi odottaakin. Joo, kirosanat ovat hauskoja ja alapääjutut ovat hauskoja, kyllä naurattaa kun valkokankaalla vilahtaa alienin ahteri, we get it.. Irrottivat parhaimmillaan muutaman hymähdyksen, pahimmillaan pientä myötähäpeää. Huutonauruun yllyttävää materiaalia olisin kaivannut, joko sitten ylilyötyjen mauttomien vitsien muodossa, tai vähän oivaltavamman komiikan kautta. Siinä missä Shaun ja Hot Fuzz olivat kategoriaa "rakkaudella tehdyt parodiat", tämän erotti niistä se, että nyt tehtiin elokuvaa, joka seisoisi omilla jaloillaan, runsain scifi-viittauksin maustettuna kuitenkin. Osaltaan tämä toimi hyvinkin, osaltaan ehkä ei ollenkaan, elementtejä oli vähän joka lähtöön. Esimerkiksi, yllätyin, kuinka minua agnostikkonakin lievästi ärsytti tämä kiihkouskovaisille naureskelu, siis se miten laiskasti ja yrittämättä se oli tehty. Mitään aidosti hauskaa siitä ei nyt saatu irti, vaikka edellytyksiä olisi ollut. Muutenkin tuntui, että elokuva missasi paljon mahdollisuuksia ja meni sieltä mistä aita on matalin. Se olisi voinut olla parempi, mikä ei ikinä ole kiva fiilis leffateatterista poistuttaessa. Mutta Peggin ja Frostin yhteistyö nyt kantaa huonommankin elokuvan, ja esimerkiksi Jason Batemanin bad-ass agenttihahmo oli kutkuttavan hauska kun ajattelee leppoista Michaelia Arrested Developmentista, ja hupaisia olivat myös itselleen kunniaa hakevat rookie-agentit. Itse Paulin hahmo jumittui vähän liikaa niihin alapäävitseihin, enkä voi väittää olevani erityisen ihastunut Seth Rogeniin.. Ei elokuva siis "edeltäjiensä" tasoa ollut, mutta yllättävänkin hyvä ennakkoluuloni huomioon ottaen! Semmoinen tasainen kolme tähteä about, ihan kiva, muttei mikään helmi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti