Mistä aloittaa? En tiedä. Tästä tulee todennäköisesti todella epämääräinen postaus.
Tätä on odotettu niin hartaudella, niin kauan. Tottakai olin rakastanut Iron Mania, mutta viimeistään Thor oli se mikä sai minut hehkuttamaan Avengersia ihan täysillä, joskin syy siihen oli ennen kaikkea Loki. Viimeiset kuukaudet olen hihkunut riemusta jokaisen trailerin ja klipin kohdalla kunnes pari viikkoa sitten oli pakko laittaa totaalinen stoppi niiden katsomiselle, koska tuntui että kaikki on jo julkaistu etukäteen ja halusin jättää herkullisimmat paikat itse elokuvaan. Vieroitin itseni Avengersista ja kiduttavassa uutispimennossa odotin. Odotin. Ja tänään..
Jos Nälkäpeliä katsomaan mennessä vähän kummastellen katselin puolihysteerisiä fanityttöjä, sain tänään pyöritellä silmiä omalle käytökselleni, kun kirjaimellisesti innosta täristen odottelin leffan alkua. (Mikä nosti ilmoille kysymyksen, miten ihmeessä pidän itseni kasassa kun on Hobitin aika? Hmm.)
No. Odotin elokuvaa kovasti, mutta mitä minä ihan konkreettisesti odotin siltä? Että se on hauska, että se on awesome, että toiminta on upeaa, että se tyydyttävällä tavalla saa tuotua yhteen kaikki nämä valtavat egot, että siinä on edes jonkinlainen tarinantynkä viemässä tapahtumia eteenpäin, ja että Lokia käytetään hahmona kaiken potentiaalinsa mukaisesti. Elokuva täytti odotukset ja ylitti itsensä kaikilla muilla osa-alueilla, mutta..
Se mutta. Loki. Lokilla oli hetkensä, mutta pohjimmiltaan Loki oli säälittävä. Loki oli vitsi. Chitaurien johtajakin sen sanoi - hänen tarkoitusperänsä ovat lapselliset. Lokilta puuttui suunta, mutta surullisinta oli, että hän itse luuli että sellainen on. Jos vielä tovi sitten (ennen kuin varmistui että Loki nähdään Thorin jatko-osassa) suurin pelkoni Avengersia kohtaan oli se, kuoleeko Loki, nyt olisin vaikka ottanut sen uljaan kuoleman mieluummin kuin tämän. Hiddles oli ihana ja otti kaiken irti niistä hetkistä kun Loki oli valloillaan, ja niiiiiiin monta kertaa vain halusin halata sitä reppanaa, mutta hahmon kanssa olisi voinut tehdä paljon enemmän. No, tottakai, Loki on pahis - pahiksesta ei kuulu pitää. Niinhän se menee, mutta kun puhumme kuitenkin Joss Whedonista, häneltä odotin paljon enemmän. Täytyy vain toivoa että Thor 2 pelastaa.
Mutta yhden puutteen ei saa antaa varjostaa mahtavaa elokuvaa, vaikka pettymys mieltä kaivertaakin. Koska hyvääkin oli paljon. Niin paljon että ei sitä kaikkea voi edes käydä luettelemaan. Ehkä tärkein yksittäinen huomio, johon havahduin vasta kotimatkalla: minun ei ollut hetkeäkään ikävä Edward Nortonia, ja sikäli kun minua tunnette, se on paljon sanottu se. Katsoin pitkästä aikaa The Incredible Hulkin ihan vastikään ja näyttelijänvaihdos on kyllä ollut tuoreessa muistissa. Mutta Mark Ruffalo oli aivan loistava roolissaan ja hahmossa oli ihan eri syvyyttä kuin siinä vähän mitäänsanomattomassa Hulk-leffassa (mistä en syytä Eetua, vaan käsikirjoitusta, mutta toisaalta Eetu oli kovasti kynäillyt uusiksi sitäkin, joten en oikein tiedä ketä syyttää).
Entäs se hauskuus? Kyllä, Avengers oli hauska, ja ennen kaikkea olin kiitollinen siitä, että (ainakaan kaikkia) parhaita läppiä ei oltu paljastettu trailereissa tai muussa ennakkomateriaalissa. One-linereita lauottiin vasemmalta ja oikealta paikoin hengästyttävään tahtiin, mutta ehkä vähän laajempaa huumorin skaalaa olisi voinut unelmissaan toivoa.
Kaikenkaikkiaan elokuvassa oli paljon. Paljon hahmoja, paljon tapahtumia, joiden kanssa tasapainoteltiin jopa hämmentävän taitavasti. Kaikki (no, siis kaikki hyvikset..) saivat oikeudenmukaista kohtelua, ruutuaikaa ja merkityksen. Kukaan ei tuntunut turhalta tai taustahenkilöltä. Runsas hahmogalleria ehkä vähän pitkitti lopputaistelua, mutta itse henkilökohtaisesti arvostin sitä, että kaikki saivat oman hetkensä parrasvaloissa. Pidin kaikista hahmoista jo lähtökohtaisesti ja toivoin että ketään ei syrjitä.
This "review" made absolutely no fucking sense. Voisin jatkaa erinäisten asioiden luettelointia loputtomiin, mutta yritetään nyt lopettaa tämä jollain tapaa. Kaikkiaan? Minä pidin siitä. Odotus oli sen arvoista. Mutta Loki, minä olen vain niin katkera. Nyt olen iloinen etten ehtinyt/jaksanut/viitsinyt katsoa Thoria ennen Avengersia. Nyt voin katsoa sen ja rakastua uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti