Uudestaan, uudestaan!
Tällä kertaa yritin olla objektiivinen. Yritin ymmärtää lukemieni arvostelujen negatiivisuutta.
En ymmärtänyt. Minä en voi ymmärtää. Minulle se on koti, se on rakkaus, se on kaikkea, paljon enemmän kuin osasin toivoa.
Ei, se ei voi olla LotR:n veroinen. Ei missään mittakaavassa, eikä sen kuulukaan olla. Se on esiosa, se on pienempi tarina. Ei siitä voi, eikä saa yrittää tehdä LotR:ia suurempaa. LotR on vuosikymmenen aikana mielissämme paisunut ja kypsynyt täysin virheettömäksi ja koskemattomaksi kokonaisuudeksi (vaikka ei se sitä silloin ennen ollutkaan). Hobitti on tarinana täysin toisenlainen. Taustalla ovat aivan erilaiset motiivit ja uhkakuvat. "Eeppinen matka koko Keski-Maan kohtaloa uhkaavan pahuuden tuhoamiseksi" vs. "Tuolla olisi kultaa mikä pitäisi hakea pois"? Näistä lähtökohdista Odottamaton matka oli mielestäni erittäin huolella ja taidolla kasattu paketti. Ja niin tylsäksi ja venytetyksi kun sitä on haukuttukin, minusta se oli silti liian lyhyt. Ei se tuntunut lainkaan siltä 2 h 46 min minkä se väitetysti kestää.
Hobitti ei kirjana ole koskaan ollut minulle erityisen läheinen. Minulle on henkilökohtaisesti ihan sama, mitä siitä tarinallisesti muokataan. Siinä missä LotR-elokuvat saivat pienen ihmisen pelkäämään sitä mikä kirjasta on poistettu tai tunnistamattomaksi muokattu, nyt saa iloita kaikesta siitä mitä Hobittiin on lisätty. Niin paljon kuin kolmea elokuvaa epäilin, nyt näen sen mahdolliseksi. Minä luotan ja uskon Peter Jacksoniin.
Tästäkin tuli yleisluonteinen eikä erityisen yksityiskohtainen, spoilaamaton teksti. Mutta ei minulla ole siitä muuta sanottavaa, varsinkaan eilisen näytöksen jälkeen käydyn tyhjentävän jälkipuinnin jälkeen. Mutta loppuun kuitenkin asia joka pitää selventää. Jackson on sanonut, että Martin Freeman oli ainoa henkilö jota hän saattoi koskaan kuvitella Bilbon rooliin. Uskoin häntä jo ennen elokuvan näkemistä, mutta nyt voin sataprosenttisesti että kyse ei ole vain sanahelinästä ja oman elokuvan hehkuttamisesta. Martin on täydellinen Bilbo.
Vieläkö se pitää nähdä? Ehkä. Nyt kahden HFR:n jälkeen haluaisin kokea vertailun vuoksi muutkin formaatit. HFR:n "outous" oli toisella katsomiskerralla tiessään jo alkumetreiltä, ja järkevänä vuorokaudenaikana ja edes asteen järkevämmässä mielentilassa pystyin analysoimaankin sitä tarkemmin. Se on niiiiiiiiin paljon parempi kuin tavallinen 3D. Juuri siksi, että sitä ei edes huomaa. Tavallisen 3D:n olemassaolon ja "efektimäisyyden" tiedostaa aina. Nyt en muistanut edes laseja päässäni. Kaikki on saumattoman sujuvaa, kaunista ja käsinkosketeltavan lähellä. Kuva on tarkka, ja ennen kaikkea kirkas. Edit: Unohtui todeta, että ne ensimmäisen katselut CGI-sössöt taisivat olla ihan sitä aamuyön vireystilaa. Tällä kertaa en ymmärtänyt, missä niitä olisin muka nähnyt.
Minä en voi olla ylistämättä tätä elokuvaa. Kun odotin siltä vain sitä tunnelmaa ja sisältöpuolella ei ollut niin väliä, olen jopa positiivisesti yllättynyt. Tarinaan on löydetty ulottuvuuksia ja merkityksiä jotka kirjasta uupuvat. Aika (aivan liian pitkä aika!) näyttää, millainen trilogia tästä muodostuu. Mutta olen luottavaisin mielin. Ensi joulukuu saisi tulla jo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti