This is why we can't have nice things. Ensimmäisenä viikonloppunaan The World's End "komeasti" sijoittui Suomen katsojatilastoissa sijalle 10. vajaalla 2500 katsojalla (innokkaimmat ja kykenevät olivat tosin jo katsoneet koko trilogian Night Visionsissa), ja elokuva luonnollisesti tipahtaa täällä meilläpäin sitä ainoana esittäneen Kino 123:n kankailta ensimmäisen viikon jälkeen, kerättyään vain säälittävän kourallisen katsojia. Okei, elokuvan ensi-ilta on aivan luvattoman myöhään, ottaen huomioon että se on tällä viikolla saanut kotiteatterijulkaisunsa ainakin Briteissä, mikä tarkoittaa että sen on halutessaan ihan vaikka laillisesti ja täyslaatuisena pystynyt oman kodin lämmössä katsomaan, että mitä sitä nyt turhia vaivautuu leffateatteriin lähtemään, niinhän? VÄÄRIN. En ala taas kerran julistamaan kuolematonta rakkauttani elokuvateattereille koska se alkaa jo ehkä käydä vähän kuluneeksi - ja koska kukaan ei tätä blogia koskaan kuitenkaan lue, joten miksi toistan itseäni - mutta tämä on nyt sellainen elokuva, jonka kanssa on edes himppasen mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista tavaraa sitä Suomenkin valkokankaille oikein viitsitään tuoda - puhumattakaan siitä, millaisen riskin tällaiset suht pienet teatterit uskaltavat tarjonnassaan ottaa. Tyhjille saleille ei voi elokuvia pyörittää, ei vaikka se kuinka olisi kulttuuriteko, kun tilalla voisi esittää jotain oikeasti myyvääkin, oli se sitten kuinka shaibaa tahansa. Säännöllisin väliajoin valitetaan tavan vuoksi siitä miten iso paha Finnkino köyhdyttää Suomen leffatarjontaa, ja itketään leffoja jotka ovat jääneet vaille levitystä tai ne tuodaan Suomen markkinoille kuukausia muuta maailmaa jälkijunassa, mutta kun meillä olisi mahdollisuus vaikuttaa, teemmekö asialle mitään? Emme.
Tai siis minä ainakin tein sen minkä velvollisuudekseni koin ja kävin leffan katsomassa toisen kerran, kun viimeinen tilaisuus oli, vaikka Blu-Raykin on jo tilattuna ja minun limited edition steelbookkini pitäisi kolahtaa postilaatikkoon parin viikon sisällä (joka sekin on Suomen myynneistä pois, hyi hyi minua, practice what you preach ja silleen). Eihän se yksi katsoja sinne tai tänne vaikuta mihinkään, mutta ei tässä sentään pelkän aktivismin nimissä oltu liikenteessä. Elokuva on loistava, ja tempaistuani tässä ensimmäisen katselun jälkeen Wright/Pegg/Frost-sarjan Spaced aivan liian lyhyet kaksi tuotantokautta Netflixistä, oli jo niin kovat vieroitusoireet päällä että kolmikon yhteistyöstä että The World's Endin uusintakierrosta ei enää ollut mahdollista jättää väliin. Pitäisi tottakai nyt myös tsekata pitkästä aikaa Shaun ja Hot Fuzz ja saada jonkinlainen yleispätevä kokonaiskuva koko trilogiasta hallintaan.
Tästä oikeasti piti tulla joku hahmoja ja tapahtumia syväluotaava, pelkkää korkean tason pohdintaa ja yhtä suurta spoileria oleva elämää suurempi teksti, mutta olen nyt niin täysin lumoutunut Box Office Mojon Suomen tilastoista että kaikki ajatukseni katkesivat täysin enkä ole vielä sanonut itse elokuvasta oikeastaan mitään.. Joten olkoon. Saahan sen kohta jo katsoa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti