LOPULTAKIN! No, todellisuudessahan leffaa olisi ennakoissa jo päässytkin katsomaan kaksi päivää, mutta kun lippu oli jo tälle perjantaille varattu, työajat aina haittaavat harrastuksia (tai harrastukset yöunia, jos niitä haluaa siitä huolimatta arki-iltaisin harrastaa) ja kun vielä keskiviikko venähti jo aamun puolelta Supernaturalin kauden päätöksen livenä katselun vuoksi, oli turvallisinta pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa
(ja just nyt piti sitten lukea uutinen että Edgar Wright on jättänyt Ant-Manin HIP-VITUN-HEI mutta yritetään päästä sen yli but also life seems kind of pointless)Okei, vedetään syvään henkeä ja yritetään aloittaa jostakin.
(why god why) Kuten olen tullut blogissa varmaan useampaankin kertaan maininneeksi, DOFP oli ehkä eniten odottamani elokuva tältä vuodelta. Olin kuitenkin noin 50 % täyden hypen vallassa ja loput 50 % aivan varma siitä, että näin sekavista aineksista ei voida saada hyvää elokuvaa, ja tuntui että mitä lähemmäs ensi-iltaa päästiin, se jälkimmäinen puolisko alkoi ottaa valtaa minusta. Ja jollain oudolla tavalla olen koko ajan ollut täysin sinut sen kanssa. Ehkä tämä elokuva ei ole hyvä elokuva. Ehkä se yrittää liikaa. Ehkä siinä on liikaa hahmoja. Ehkä Foxin olisi pitänyt malttaa hetki universuminrakennuksensa kanssa. Ehkä se oli tuomittu epäonnistumaan..
Huojennuttavaa oli, että elokuva oli kuin olikin hypensä arvoinen, ja menee ainakin henkilökohtaisessa X-rankingissani ehkä heti First Classin perään. Kaikkiaan minulla on nyt aika vahva luotto siihen että X-Meneillä on vielä paljon annettavaa tulevaisuudessa - kunhan ne Wolverinen sooloelokuvat nyt saataisiin jo kuriin, mutta kun ei.
Ajatukseni ovat Ant-Manissa joten vältymme analysoivalta aivotoiminnalta tai pitkiltä tunnepurkauksilta. Aivotoiminta nyt ei koskaan hyrrää kovn vahvoilla mutta jälkimmäisiä olisi muutama muhimassa, mutta ne ovat spoilerisisältöisiä ja merkityksetöntä jankkaamista joten annetaan olla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti