Ghost Protocol oli minulle hurmiollisen uskonnollinen kokemus, josta varmasti suuresti on kiittäminen Brad Birdiä, mutta ilman häntäkin uskalsin laskea Rogue Nationin odotuslistalle, missä se sijoittui koko vuoden viimeiseksi, joulukuun lopun ensi-illallaan. M:I 5:n saikin sitten poikkeuksellisen käsittelyn. Yleensä elokuvan ensi-illan siirto enteilee ongelmia, mutta tämäpä otti ja pomppasi strategisesti puoli vuotta aikaisempaan ajankohtaan, ilmeisesti otollisemman markkinaraon perässä. Ja oikein ennustettu, sillä kesän toimintaosastolla Ant-Man ei kiinnosta ketään, ei edes minua, Terminator Genisys on ne säälittävän vähäiset roposensa kerännyt, ja Jurassic Worldinkin miljardeja tahkonnut valtakausi on jo hiipumaan päin. Siis ei muuta kuin Tomppaa kehiin täydellisessä kesäleffassa, ja kesäänhän tämmöinen kevyt toimintapläjäys parhaiten istuukin.
Eikä Rogue Nation mikään elämää suurempi elämys ollutkaan, mutta ei siitä pahoja moitteitakaan keksi. Ghost Protocol oli monessa suhteessa niin huikeaa iloittelua, että väkisinkin sen rinnalla kalpenee - toinen niin täysosuma olisi ollut, hehheh, mahdoton tehtävä. Viihdyttävä on varmasti avainsana tällaisen elokuvan kanssa, ja sillä osastolla se kyllä lunastaa lupaukset vähintäänkin lippuhinnan arvoisesti. Elokuvan suurin vika onkin ehkä se, että sitä joka käänteessä vertaa Ghost Protocoliin, joka tuntui silloin niin freesiltä ja ylivertaisen täydelliseltä. Kolmen-neljän tähden ja viiden tähden elokuvalla on ero, vaikka ei ensinmainittukaan sentään huono ole.
Koska selvästikin vain vaivun syvemmälle Ghost Protocol -haaveiluuni (se on poistunut Netflixistä, enkä minä ole koskaan muistanut ostaa sitä - ja minä haluaisin katsoa sen nyt, byääh), todettakoon vain että yhden miehen Tomppa Show oli kovassa vedossa (ei, en ole vielä toipunut siitä Ghost Protocolin aiheuttamasta aivovammasta, joka saa minut pitämään Tom Cruisea kauniina ja ihmeellisenä, tietyissä asiayhteyksissä), mutta Rebecca Ferguson pistää kovasti kampoihin. Kaikin puolin pätevää kesäviihdettä on tämä elokuva.
Voisin haaveilla vaihtoehtoisesta todellisuudesta jossa Brad Bird ei olisi kieltäytynyt M:I 5:n luotsaamisesta Tomorrowland-projektinsa vuoksi.. Mutta siinä vaihtoehtoisessa todellisuudessa on jo niin paljon elokuvia joita en koskaan tule näkemään. Joskus pitää vain päästää irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti