Django Unchained

En edes tiedä mistä aloittaa.

Okei, aloitan siitä että rakastan Quentin Tarantinoa ja olen aina rakastanut. Tälläkään kertaa en edes osannut pelätä, että elokuva voisi olla huono: minä rakastan Tarantinoa. Kaikki, mitä Tarantino tekee, puhuttelee minua. Olen sokea kaikille väitetyille vioille Tarantinon tyylissä. Minulle Tarantinon tapa tehdä elokuvaa on oma genrensä. Ja kuten aina toitotan; näen genre-elokuvat genre-elokuvina. Oman lajityyppinsä sisällä. Tarantino tekee erinomaista, leimallista Tarantino-elokuvaa. Minulle se riittää enemmän kuin hyvin. Tiedän, mitä saan, kun katson Tarantino-elokuvan.

Mitä minä saan? Saan rujoa, kaiken näyttävää väkivaltaa, saan huumoria, saan ohjaajan häpeilemättömän ja anteeksipyytelemättömän rohkeuden tehdä jotain mitä muut eivät uskalla tai halua, saan kaikesta läpi paistavan rakkauden elokuviin ja elokuvan tekemiseen. Saan hyvän mielen. Saan suunnatonta innostusta. Saan kauniita kuvia, loistohahmoja ja -dialogia, upean soundtrackin.

Django Unchained ei pettänyt millään saralla, QT tekee kaiken mitä häneltä voi odottaa. Minulla ei ole sanoja sille miten paljon pidin kaikesta siinä. Tärisin innosta, nauroin, virnuilin väkivaltaviihdevirnettäni ja olin kiitollinen päätöksestä katsoa se isolla kankaalla. Minun ei edes pitänyt mennä katsomaan tätä tänään, mutta Beasts of the Southern Wildin jälkeen jäin miettimään tappavaa maanantain työaikaani ja sitä, että en sunnuntaina ehkä haluakaan kotiutua puoliltaöin elokuvista. Joten tsekkasin Kinon näytösajan ja suuntasin auton keulan kohti suurta ja kaunista.

Djangon lukuisat Oscar- ja muut palkintoehdokkuudet ja mm. parhaan käsikirjoituksen Golden Globe -voitto ovat herättäneet paljon keskustelua. Ansaitseeko se niitä? Onko se niin ehjä, "hyvä elokuva" yleisillä kriteereillä? En tiedä. Jos olisin nähnyt tämän vuonna 2012, vuoden viimeisinä päivinä, olisin todennäköisesti nimennyt sen vuoden parhaaksi ihan kyseenalaistamatta. Siinä on kaikkea minulle. Ja kaiken viihdyttävyytensä, kikkailunsa ja pintakiiltonsa takana se aiheensa vuoksi, Inglourious Basterdsin tapaan, herättää ajatuksia vaietuista asioista. Herättää ajatuksia ihmisluonteesta: mihin me kykenemme, ja miksi? Vain muistuttaakseen minua sekunnin kuluttua siitä, että hei, minä virnuilen mielipuolisesti kun veri roiskuu valkokankaalla, ja voi että se roiskuukin. Django Unchained ei ota itseään vakavasti. QT asettaa naurunalaisiksi asiat, joista ei saisi puhua. Kun KKK pitää neuvonpitoa huppujensa käyttökelpoisuudesta tai -kelvottomuudesta, tuli mieleen South Park siinä huutonaurua ulvoessani.

Tämä kiertää nyt ylitsevuotavien kehujen kehää, joten muutama loppuhuomio lienee paikallaan. Christoph Waltz. Voi jumalauta Christoph Waltz, sinä täydellinen ihminen. Suoritusta on väitetty Basterdsin Landan yksi-yhteen kopioksi, en ymmärrä miksi, koska hahmot ovat toistensa polaariset vastakohdat. Kyllä, hän on yhtä loistava tässäkin roolissa. Oscar, kiitos. Oscareista puheenollen, kun Leo DiCaprion huomiotta jättäminen on kerännyt niin valtavasti huomiota.. Sori, Leo, mutta kaiken tämän hehkutuksen jälkeen odotin enemmän, ja siksi ehkä vähän petyin. Olen vilpittömän pahoillani. Sam Jackson puolestaan vetäisi loistavan suorituksen, josta ei ole pidetty lainkaan niin kovaa ääntä. Jackson voisi helposti vetää sen "motherfuckeria" tiputtelevan karikatyyrinsä vailla suurempaa yritystä, mutta tekee jotain paljon enemmän. Vaikka Django on päähenkilö, on Jamie Foxxille annettu muita vähemmän tekemistä: hänen selvästi on määrä lähinnä näyttää coolilta ja sen hän tekee.

Ei tämä silti tunnu loppuvan. Elokuvankaan en olisi toivonut loppuvan. Aikakäsitykseni on ilmeisesti niin vääristynyt, että tämä on lyhyen ajan sisään jo toinen liki kolmetuntinen leffa, joka tuntui lyhyeltä. Se pitää nähdä pian uudestaan.

Unohdin! Minun piti myös ylistää hevosia. Jos sitä-yhtä-juttua ei oteta huomioon, elokuva oli täynnä ihania hevoshetkiä. Fritz! Aww. Kun Django lopussa elvistelee pollensa Tonyn hienolla spinillä ja espanjalaisella käynnillä.. Awww. Pollehan on todellisuudessa Foxxin oma (olipa huolestuttavaa, että muistin lukeneeni asiasta "ihan äsken" ja tuo uutinen olikin heinäkuulta). Aww.