2011

Vuosi alkaa olla ohitse - ensi viikonloppuna ajattelin katsastaa vielä 50/50:n ja ehkä The Girl with the Dragon Tattoon (joka piti kyllä käydä katsomassa jo tänään, mutta ei yksinkertaisesti jaksanut, nyt pitää katsoa miten aikataulut sattuvat), mutta sitten onkin jo vuosi pulkassa. Lienee siis paikallaan listata menneen vuoden parhaat pätkät minun silmissäni.

 1. Drive

Drive saa aivan kiistattoman ykkössijan. Se vain oli aivan täydellinen elokuva. Rakastin, rakastan. Kuuntelen soundtrackia autossa harva sen päivä ja odotan että saan leffan pian (17. helmikuuta) käsiini. Siihen asti vain virnistelen aina käyttäessäni vasaraa.

Muiden leffojen numerojärjestykseen saattaminen onkin yllättäen hieman haastavampi suoritus. Vuosi on ollut aika pitkä. Siispä loput saavat vain arroparron kunniamaininnan siinä missä Drive sai Prix de arroparron.

X-Men: First Class
Palautti uskon X-Men-saagan kunniakkaaseen nousuun ja oli äärettömän toimiva elokuva, vaikkakin aivan liian lyhyt. Lunasti kaikki sille asetetut odotukset ja vielä enemmän.

Black Swan
Ei unohdeta alkuvuodenkaan voimakkaita elokuvaelämyksiä, vaikka en ehkä kotioloissa koskaan halua katsoakaan näin vahvasti visuaalista elokuvaa. Kun se ei vain pääse oikeuksiinsa, mieluummin pidän mielessäni sen, miltä elokuva valkokankaalla näytti ja kuulosti.

Thor
Thor toi minulle Lokin. Se riittää. Ei, oli se muutenkin ihan kelpo raina. Mutta Lokin traaginen hahmo. Ne silmät. Ah.

Sherlock Holmes: A Game of Shadows
Mietin kovasti ansaitseeko Sherly paikan tällä listalla, mutta kun edellä Thorin meriitiksi riitti ihku (se on niin paljon enemmän kuin ihku!) Loki,  kai se on myönnettävä että A Game of Shadows oli piristävän laadukas jatko-osa.

En tiedä olenko unohtanut jotain merkittävää. En kai. Vuoden iloisten yllätysten erityismaininnat saavat ihmeen hauska romcom Crazy, Stupid, Love. sekä The Green Hornet, elokuva josta lisäkseni kai kukaan muu koko maailmankaikkeudessa ei pidä. Näyttelijöistä haluan tietysti ylistää Ryan Goslingia, joka oli itselleni täysin vieras ennen Crazy, Stupid, Lovea ja jonka paljonpuhuvaan hiljaisuuteen halusin hukkua Drivessa.

Onko jotain mitä kadun tältä vuodelta? Hmm. En kadu The Tree of Lifen katsomista. Kadun, että en osannut katsoa sitä elokuvaa oikein. Yritin liikaa, tai liian vähän, mutta olimme aivan eri aaltopituuksilla. Se elokuva ei antanut minulle mitään. Lisäksi, nyt kun hieman aikaa on kulunut katsomisesta, suostun myöntämään että kai minä kuitenkin petyin Cowboys & Aliensiin. En halunnut pettyä ja annoin ensimmäisten minuuttien väkivaltaisuuden vuoksi sille niin paljon anteeksi, että ajattelin etten pettynyt. Mutta edelleen, haluaisin päästä siihen vaihtoehtoiseen todellisuuteen jossa Robert Downey Jr. olisi esittänyt Jake Lonergania. Vaadittavan teknologian kehittymistä odotellessa voin vain unelmoida.

Eiköhän tämä summaa menneen vuoden aika tehokkaasti.Loppuun hieman tilastotietoja. Kaikkiaan olen pikaisella laskutoimituksella katsonut 18 elokuvaa (joista Driven kahdesti). Mielestäni olen käynyt elokuvissa keskimääräisesti aika harvoin, mutta toisaalta selattuani nyt vuoden 2010 leffaliput läpi, silloin olen nähnyt 19 elokuvaa. Eli kun tämän vuoden Drive kahdesti otetaan huomioon, pääsemme käyntien määrässä tasalukuun - ja lisäksi se ensi perjantai on vielä aikaa, joten kaikella todennäköisyydellä vuoden 2011 luku pyöristyy kahteenkymmeneen.. Vuodelta 2009 löytyykin niin vähän kuin 9 lippua. Puolestaan 2008 en ole käynyt katsomassa kuin The Dark Knightin ja Australian (surullista mutta totta, siitä on melko tarkalleen kolme vuotta kun olen viimeksi käynyt Tennispalatsissa). Vau.

Ja mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Pahimpia hypetyksiä ovat luonnollisesti The Dark Knight Rises sekä Hobitti, mutta luodaan tarkempi silmäys ensi vuoteen toisessa postauksessa.. ;)