Kun Djangoa odotellessa istuin ykkössalin edessä penkillä, sain kuunnella Hobitin viimeistä tuntia seinän läpi ja muistin, että se pitää vielä viimeisen kerran nähdä isolta kankaalta, koska hei, HFR ja iso kangas, come on. Viime viikonloppuna vääryys oli tarkoitus korjata, mutta näytösajat olivat todella omituiset ja ilmeisesti luin tämän viikonlopun ohjelmistoa hieman laiskasti, koska luulin sen itseasiassa jo valitettavasti poistuneen valikoimista. Nyyh. Silver Linings Playbookin näytöksestä uloskävellessä vilkaisin taululta päivän viimeisiä näytöksiä ja kas! Kello 20 oli alkamassa vielä Hobitti ykkössalissa! Koska kotiinkaan ei ollut kiire, ostin sitten lipun ihan ex tempore ja kyllähän tämä taisi ihan niitä viimeisiä mahdollisia tilaisuuksia sen näkemiseen ollakin.
Kun edellisestä katselusta oli jo se, 1,5 kuukautta? Joko? Niin on ehtinyt ainakin ajan kanssa miettiä, mitä elokuvasta on todella mieltä kun se pahimmasta hypestä ja niistä korkeista odotuksista on selvitty. Tästä huolimatta pidin siitä kolmannella kerralla ehkä vielä enemmän kuin edellisillä, koska nyt sain rehellisesti vain katsoa elokuvaa ja nauttia siitä. Nyt ei pienikään osa minusta enää käynyt sitä sisäistä kamppailua "pidänkö vai yritänkö pitää vai yritänkö olla pitämättä" ja itsensä pakottamista riittävän objektiiviseksi ja kriittiseksi. Ei, minusta ei voi tulla täysin objektiivista ja kriittistä Hobitin suhteen. LotR oli koko elämä ja tätä on odotettu melkein kymmenen vuotta. Mutta jos minulla olisikin 3D-lasien sijaan ollut aiemmilla katseluilla kuitenkin ne ruusunpunaiset päässä, uskon että ne harhaluulot olisivat viimeistään nyt karisseet. Näin ei käynyt. Jos minun uskoni siitä että kyseessä on aidosti hyvä elokuva on todella harhaluuloa, niin olkoon. Minä pidän siitä, ja nyt kolmannella kerralla viimeistään rehellisesti rakastuin HFR-tekniikkaan, jos aiemmin olikin pieni mahdollisuus "keisarin uudet vaatteet" -ilmiöön, jossa vain näin sitä mitä halusin nähdä. Jonkun mielestä voin olla todellisuudelta silmäni ummistava fanityttö, koska elokuvahan on yleisesti tunnustettu lähinnä paskaksi ja ylipitkäksi ja tarpeettomaksi rahastukseksi. En vieläkään voi allekirjoittaa mitään noista väitteistä, ja tämän voin sanoa ilman pienintäkään pistoa omassatunnossani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti