Parker

En tiennyt Parkerista muuta kuin että Statham, itse asiassa kuulin koko elokuvasta vasta tällä viikolla. Ei siinä mitään, minä pienesti jumaloin Jason Stathamia, olen jumaloinut aina Lock, Stockista ja Snatchista asti. Uskonko että tällaisia elokuvia tarvitsee katsoa elokuvateatterissa? En periaatteessa, mutta ongelma oli viimeinen vanheneva sarjalippuni Studiolle. Tämän viikon elokuvista haluan nähdä Les Misérablesin, mutta haluan ehdottomasti nähdä sen Kinon ykkössalissa isolla kuvalla ja kaikessa loistossaan ..kurjuudessaan? Joten se oli poissuljettua. Muuten tarjonta oli luotaantyöntävää (lue: kotimaisia..), toki jossain mielenhäiriössä olisin voinut kokea uudelleen A Good Dayn ja tällä kertaa todella ampua itseäni naamaan tai ainakin suorittaa näyttävän, kummallisen, kompuroinnin ja kiljumisen säestämän pakenemisen (älä kysy, tämä kuuluu minun bucket listilleni). Yrittäessäni perustella itselleni miksi vaivautuisin ajamaan Kuusankoskelle asti katsomaan Parkeria vrt. nielisin tappioni ja häviäisin yhden lipun hinnan, selasin tavoistani poiketen pitkän listan arvosteluja, jotka toinen toisensa jälkeen tuputtivat yhtä tai kahta tähteä, ja painottivat elokuvan yleistä huonoutta. Lupaus väkivallasta kuitenkin kimmelsi ilmassa, ja lopulta päätöksen sinetöi Nyt-liite: kolme tähteä ja "turhan brutaali"? Okei, sait ylipuhuttua. Ei se voi olla A Good Dayta suurempi pettymys, ainakaan näillä ennakko-odotuksilla.

Kun ennakko-odotukset todellakin olivat, että tämä on ihan karmivan huono elokuva, voin sanoa olevani erittäin positiivisesti yllättynyt. Kritiikin mukaan jokainen Jason Statham -toimintapätkä saattaa olla pohjimmiltaan sama elokuva uudelleen ja uudelleen, mutta ei se minua haittaa, enkä loppujen lopuksi ole kamalan montaa niitä nähnyt. Minä lähdin nyt hakemaan, minä himoitsin sitä näyttävää, veristä väkivaltaa A Good Dayn (ja sen jälkeen katsotun Taken 2:n extended cutin - aaaaargh!) aiheuttaman massiivisen pettymyksen jälkeen. Minä sain henkihieveriin piestyn Jason Stathamin vaivoin raahautumassa eteenpäin jo elokuvan alussa ja olisin sen jälkeen antanut sille kaiken anteeksi. What's not to love? Suvantovaiheissa elokuva saattoi olla tylsä, mikä on kyllä aina ongelma elokuvassa, jossa se toiminta on vain niiiiin nättiä, mutta määrällisesti säännösteltyä. Lippu- tai bensarahat eivät menneet hukkaan, eikä sitä muuten ihan joka päivä täysin yksityisnäytöstä elokuvissa saakaan (hyvin epäedullinen julkaisuajankohta tällä elokuvalla, viikko A Good Dayn jälkeen, joka samaan aikaan alkoikin viereisessä salissa - joskin ennemmin suosittelisin kenelle tahansa Parkeria). Kaikkiaan elokuva pelasi oikein hyvin. Tämä oli se keskinkertaisen kelpo, "kolmetoista tusinassa" toimintaelokuva, joita vastaan minulla ei mitään olekaan. Niin kauan kun niitä ei yritetä myydä minulle Die Hardeina.